Kävimme Jurvan Botniaringillä kysymässä toista kauttaan ajavien Mimi Sidecar Teamin, Minnan ja Mian kuulumisia ja tutustuimme Artiola Sidecar Teamin uuteen purkkariin Matti Liekariin. Seurasimme myös sunnuntaina ajetun osakilpailun kulkua.
Minna ja Mia, toinen kausi sivuvaunu-luokassa, miten on tämä toinen kausi sujunut, verraten edelliseen kauteen?
Mimi Sidecar Racing Team: Minna Rantala ja Mia Karjalainen.
Minna: Olen oppinut tuntemaan pyörää paremmin. Olen aina tykännyt pyörän rassaamisesta ja kun nyt on oppinut tekemään perushuollot itse, tietää mitä pitää aina tarkistaa jokaisen setin jälkeen. Jos on mitään isompaa, niin Make (Markku Artiola) on aina mukana. Talven aikana kasattiin toinen kone, sanoin Makelle, ettei saa tehdä ilman minua.
Mia: Olen oppinut luottamaan Minnaan. Inhoan epätasaista asfalttia, kun tuntuu että pyörä käyttäytyy omituisesti, mutta kun tunnen, että Minna kiihdyttää vauhtia, niin tiedän, että "ylimääräiset" liikkeet johtuvat asfaltista, eikä pyörästä.
Minna Rantala kantaa päävastuun pyörän huoltamisesta.
Minna: Tämä viikonloppu (lauantai) ei mennyt aivan putkeen. Alastarolla ja Kymiringillä oli jo kilvanajon tuntua, mistä tuli tosi hyvä fiilis. Suurin ero viime kauteen verrattuna on varmaan se, että jännitys on laantunut. Kymiringillä huomasin, että jännitys ei ole enää niin älytöntä, mitä vielä viime vuoden kisoissa.
Mia: Itse kisat jännittää vieläkin. Ehkä ei ihan niin paljoa, kun ennen, mutta 15 minuuttia ennen radalle menoa, istun palkin päälle ja olen hiljaa. Mutta nälkä kasvaa syödessä. Haluaa pärjätä aina vain paremmin. Enää ei riitä, että ajaa ruutulipulle, kun on päässyt jo aika ajoin ajamaan ihan oikeasti kilpaa.
Onko laji vastannut odotuksianne?
Minna: On vastannut odotuksia ja vielä enemmänkin. Yllättävintä, miten vähän, suhteessa tähän harrastukseen menevästä ajasta on itse ajamista ja miten paljon kaikki muu, pyörän huolto ja matkustaminen vie aikaa. Enemmänkin tähän saisi aikaa uppoamaan, mutta työ estää harrastamista.
Kisaviikonloppuina saa olla omassa kisakuplassa ja ressata vaan kilvanajosta, pohti Mia Karjalainen.
Miia oli samoilla linjoilla.
Miia: Yllättävintä oli tähän harrastukseen menevä aika. Jos olisin tiennyt, niin olisin sanonut, että aikani ei riitä tähän. Ensimmäinen talvi ajettiin ympäriinsä hakemassa sponsoretia. Radalla olo ja itse ajaminen ovat vain murto-osa tähän käytetystä ajasta. Suurin osa ajasta menee valmistautumiseen, tallilla pyörän huoltoon ja korjaamiseen, mitä Minna on tehnyt meistä enemmän. Se on ehkä ihan hyvä, tuleepahan varmasti kuntoon.
Vaikka välillä on kuinka rankkaa, niin edelleenkin tykkään tästä. Täällä saa olla omassa kisakuplassa ja ressata vaan kilvanajosta.
Sivuvaunuluokan "grand old man" Markku Artiola heräsi päiväuniltaan. Miten kulunut kausi on mennyt?
– Kausi on mennyt melko hyvin. Kaasun kanssa on ollut haasteita, jättää välillä päälle. Se harmittaa vähän jarruun mennessä, Artiola totesi tuttuun monisanaiseen tapaansa.
Artiola Sidecar Racing Matti Leikari ja sivuvaunu-luokan grand old man, Markku Artiola.
Tällä kaudella Artiola Sidecar Racing Team on saanut uuden purkkarin, Matti Liekarin. Kuinka päädyit Artiolan kyytiin?
– Olen aikaisemmin ajanut motocrossia ja enduroa. Molemmissa osallistunut kilpailuihin. Pari vuotta sitten Kouvolan Tykkimäessä oli sivuvaunukyyditystapahtuma, jossa tutustuin lajiin ensimmäistä kerran ja se alkoi heti maistumaan hyvältä. Ajoin ja Minna oli kyydissä, mutta Minna ei tykännyt kyydissä olosta, vaan halusi itse ajaa, joten Miia meni Minnan purkkariksi.
– Jo tuolloin minun oli tarkoitus hypätä Maken kyytiin, mutta loukkaannuin töissä, joten meni lähes kaksi vuotta, että pääsin uudestaan sivuvaunun kyytiin. Tykkään tästä, sillä vauhdit ovat kovempia ja radalla tilanteet vaihtuvat nopeasti. Vaikka radalla on enemmän tapahtumia, kuin soralla ja mettässä, niin tapaturmia sattuu huomattavasti vähemmän. Vauhti kehottaa pitämään kiinni ja pysymään vauhdissa mukana. Maken kyydissä ei ole tarvinnut pelätä. Laji on vastannut odotuksiani. Tähän odottamiseenkin on tottunut.
Tummia pilviä kiersi Botniaringin yllä.
Sunnuntaina sivuvaunu-luokan lähtö oli päivän toiseksi viimeinen. Sateen uhka roikkui yllä, mutta kilpailu päästiin ajamaan kuivan kelin kisana. Kilpailu oli odotetusti jännittävä. Kuvia kumartamatta nuori kuljettaja, Joni Manninen ampaisi kärkeen. Hän on tälle kaudelle on ottanut kuskin paikan isältään ja isänsä Tero Manninen siirtynyt purkkariksi. Pari ampaisi kärkeen, perässään Petri Virtanen/Seppo Mäkelä. Kolmanneksi kiihdyttänyt Markku Artiola/Matti Liekari ohittivat Virtatanen/Mäkelä kaksikon ja ajoivat toisena muutaman kierroksen. Takaa eestiläiskuski Eero Pärm, purkkarinaan Lauri Lipstok aloittivat takaa-ajon.
Markku Artiola antoi tilaa takana tulleelle Eero Pärmille, joka näin pääsi sisäkautta ohi. Kuva: Harjukuvat
Hetken näytti, että Manniset pääsevät karkuun, kun perässä käytiin kiivasta Suomi-Eesti kamppailua. Neljännellä kierroksella Pärm/Lipstok kiilasivat sisäkautta ohi Artiola/Liekarin, ottaen Manniset tähtäimeen. Viidennellä kierroksella he pääsivät Mannistenkin ohi. Kärkikolmikko tasaantui ja pysyi tässä järjestyksessä ruutulipulle asti, jonne tultiin eestiläisten johdolla, Manniset tulivat toiseksi ja kolmantena ruutulipun ohittivat Artiola/Liekari. Sijoista neljä ja viisi käytiin tiukkaa kamppailua Petri Makkula/Riina Loikala ja Petri Virtanen/Seppo Mäkelä kesken. Kisan edetessä, he vaihtoivat paikkaa todella useaan otteeseen, mutta lopulta Makkula/Loikala vei tästä kaksikosta voiton. Kärkikolmikon järjestys oli sama, kuin lauantainakin ajetussa osakilpailussa.
Palkintojen jako oli heti kilpailun jälkeen.
Botniaringillä sivuvaunuluokan podiumilla nähtiin molempina päivinä sama kolmikko: Joni ja Tero Manninen, Eero Pärm/Lauri Lipstok ja Markku Artiola/Matti Leikari.
– Renkaista loppui pito ja olivat liukkaat, mikä on ihan ymmärrettävää, kun ollaan ajettu samoilla renkailla perjantain aika-ajoista lähtien, ehti kommentoida Tero Manninen, ennen podiumille nousuaan.
– Niska meni jumiin ja kilpailun puolessa välissä renkaista hävisi jostain syystä pito. Ihan sama kuin lauantaina, kommentoi puolestaan Markku Artiola.
– Vaikka tultiinkin kolmansiksi, niin minä nautin, hehkutti puolestaan Artiolan purkkari Matti Liekari.
Tyytyväisiä olivat myös Mimi Sidecar Racingin Minna Rantala ja Mia Karjalainen.
– Tästä kisasta jäi hyvä fiilis, päästiin kilvanajon makuun, iloitsivat seitsämänneksi ajananeet mimmit kisan jälkeen.
– Likat ajoivat todella hyvin. Paransivat kierrosaikaansa yli neljä sekuntia, mikä on paljon yhden viikonlopun aikana, kehui vielä Markku Artiola.
Missä viipyy sivuvaunujen SM-status?
Sivuvaunuluokka tiputettiin (kilpailijoiden vähyyden vuoksi) Suomi Cup -sarjasta kansalliseen luokkaan. Tänä vuonna radalla on nähty jopa kymmenen tiimiä, mikä on enemmän kuin Superbike-luokassa. Herääkin kysymys, montako tiimiä luokassa pitäisi olla, että Sivuvaunuluokka saisi Suomi Cup -statuksensa takaisin?
Kauden viimeinen osakilpailu 27.-29.8 Kemoran moottoriradalla peruttiin, mutta kyseisenä viikonloppuna Kemorassa järjestetään ajoharjoittelutapahtuma. Paikalle voi saapua vaikka vain katselemaan ajoja ja nauttimaan tunnelmasta. Rataravintola on auki koko viikonlopun ajan.
Kemoran peruuntunut SM-sarjan fiinaaliviikonloppu siirrettiin ajettavaksi Motoparkin moottoriradalla 11.-12.9.2021. Sivuvaunuluokassakin jännitettävää riittää viimeiseen kisaviikonloppuun asti, sillä kolmella tiimillä on mahdollisuus voittaa sivuvaunuluokan mestaruus, ja parilla Petri Makkula/Riina Loikala on vielä mahdollisuus pronssiin.
Botniaringin kaikki tulokset löytyvät täältä. ja tämän hetken Circuit Roadracing pistetilanteet löytyvät täältä.