Kari Kuusisaari suoritti lukion jälkeen sähköpuolen automaatioasentajan koulutuksen ja toimi Iprintin lehtitehtaalla painokoneitten huoltajana. Silloin miehelle tulivat englantilaiset koneet tutuiksi, kun huollettavana oli iso englantilainen painokone. Kielen oppimista helpotti myös se, että aisaparina töissä oli aito syntyperäinen britti.
Moto-Seinäjoelle miehen tie vei vuonna 2006, joten tänä vuonna alkaa 15 vuosi moottoripyörämekaanikkona. Mies suoritti ensimmäisenä Suomessa Harley-Davidsonin korkeimman huoltosertifikaatin, "Master Level Harley-Davidson Technical Certificationin". Suoritettu koulutus mahdollistaa sen, että Kuusisaari pystyy huoltamaan valmistajan nykymallisarjan minkä tahansa moottoripyörän millä tahansa tasolla. Myös sähkömoottoripyörä Livewiren.
Moottoripyöräilytaustaa mieheltä löytyy aina vuodesta 1995, jolloin hän aloitti enduron. Harrastus jatkuu edelleen.
– Olen kiertänyt Päitsin viisi kertaa, ja nyt on taas tavoitteena lähteä mukaan, kunhan vain tulisi kunnon talvi. B-luokkaan asti pääsin aikaisemmin, mutta nyt kun on yli 50-vuotias, niin saa ajaa veteraaniluokassa, Kuusisaari myhäilee.
Osaaminen vaatii ylläpitoa
Moottoripyöräalalla mekaanikon ammattitaito vaatii jatkuvaa päivitystä, että osaaminen pysyy vuosittain tulevien uusien mallien ominaisuuksien tasalla. Nykymoottoripyörissä on tekniikkaa, josta ei osattu edes uneksia joitakin vuosikymmeniä, osittain jopa vain vuosia sitten.
– Kyllä, työnantaja haluaa kouluttaa ja maahantuoja vaatii, että huoltopuolen pitää olla koulutettua ja kurssitettua. Ja oman ammattitaidon ylläpitäminen on tietenkin tärkeää.
– Esimerkiksi jos jälleenmyyjä haluaa myydä Livewire-sähkömoottoripyöriä, valmistaja edellyttää, että organisaatiosta löytyy mekaanikko, joka on käynyt Harrikan oman huoltokoulutuksen.
Suoritit Harleyn korkeimman mahdollisen huoltosertifikaatin, millainen projekti se oikein oli?
– Koulutuksen osallistuminen edellyttää sitä, että on ollut vähintään viisi vuotta merkkiliikkeessä töissä. Koulutukseen kuului kaikkiaan seitsemän neljän päivän jaksoa ulkomailla, joista alkupään osiot järjestettiin Englannissa Birminghamin lähellä, mutta sieltä siirryttiin Hollantiin, jossa järjestettiin loppujaksot.
– Kaksi viimeistä kurssia oli keskittynyt mekaniikkaan, toisessa oli sähköpuolen lyhyt kertaus. Lopuksi suoritimme työnäytteen. Asiakkaana toimivat opettajamme. Viat piti osata diagnostisoida oikein sekä osata korjata ne käsikirjan määrittämällä tavalla. Lisäksi korjaukset piti pystyä tekemään tehokkaasti, tietyn ajan puitteissa, Kuusisaari kertoo.
– Työkohteina oli jokaisella kahdeksan pyörää, joihin oli tehty erilaisia vikoja. Jokaiseen pyörään oli käytettävissä aikaa yksi tunti ja kymmenen minuuttia. Siinä ajassa oli löydettävä vika ja suoritettava korjaustoimenpide, ennen kuin pyörän voi luovuttaa asiakkaalle.
– Koko koulutukseen sisältyi seitsemän neljän päivän kurssia, joilla oli läsnäolopakko. Lisäksi siihen kuului yli 70 onlinekurssia. Kaikkiaan aikaa kului 28 vuorokautta paikan päällä ja lisäksi online-kurssit veivät toistasataa tuntia, Kuusisaari kuvaa asian vaativuutta.
Silmäilin läpi koulutuksen osa-alueita, ja ne olivat todella kattavia. Moderni teknologia oli myös tiiviisti mukana koulutusten otsikoissa.
Työkaluja ja can-väyliä
– Sekä paikan päällä pidetty koulutus että nettikurssit olivat englanniksi, mutta ei se ole ongelmia tuottanut, koska Iprintissä oli työkaverina britti ja tekniikan työkielenä yleensä on englanti. Tosin Birminghamissa käytetty Midland-englanti oli pieni shokki – sitä ei alkuun meinannut ymmärtää, Kuusisaari nauraa.
– Täytyy kehua, että Harleyltä löytyy tällä hetkellä parhaat työkalut nykyaikaisen touring-pyörän diagnostisointiin. Pyörän can-väylässä kulkee niin paljon dataa, että ilman hyviä testityökaluja analysointi olisi mahdotonta.
Kuusisaari on osallistunut myös Triumphin, KTM:n ja Hondan järjestämiin koulutuksiin.
Harleyn koulutuksen perinpohjaisuudesta kertoo Milwaukee 8 -moottorin viimeinen kurssi, joka olisi osaamattoman saattanut vetää totiseksi.
– Mekaanikkopuolen työnäytteessä meidän piti vaihtaa Milwaukee 8 -moottorista sylinterit, männät ja nokka-akselit. Työn jälkeen moottori vietiin suoraan penkkiin mitattavaksi. Moottorista piti tulla heti oikeat tehot, eikä kone saanut vuotaa penkissä. Opettaja valvoi myös, että käytti oikeita työkaluja ja että toimi oikein.
Sähkö-Harrikkaan akku vaihda
Myös sähkö-Harrikkaan Kuusisaari on tutustunut munaskuita myöten.
– Pyörän tärkein työvaihe on akuston vaihto. Pyörä puretaan silloin kokonaisuudessaan osiin, sillä akku on rakenteen kantava osa. Aikaa akun vaihtoon on varattu 4,6 tuntia. Purkamisen jälkeen nosturille jäävät vain moottori ja akusto, kaikki muu irrotetaan. Tämä kuulostaa äkkiseltään hankalalta, mutta toteutus on hyvin suunniteltu, vaikka siinä on paljon ruuvattavaa.
– Pyörän kokoamisessa pitää vain olla tarkkana, sillä esimerkiksi emäputken kolmiotuki kiinnitetään suoraan akustoon. Jos siihen tulee vikaa, koko akku pitää vaihtaa.
– Sähkömoottoripyörä on sinänsä varsin huoltovapaa. Pyörässä on yksi öljynvaihtokohde: sähkömoottorin kulmavaihteessa on pieni määrä öljyä, joka alkuhuollon jälkeen vaihdetaan 32 000 kilometrin välein. Jarrunesteet vaihdetaan normaalisti joka toinen vuosi ja akun ja laturin jäähdytysneste 50 000 kilometrin välein. Päälle tulevat tietysti normaalista jarrujen kulumisesta johtuvat jarrupalojen vaihdot jne, Kuusisaari kertoo.
Pääsitkö koejamaan Livewiren?
– Kyllä, se oli hieno kokemus. Vääntö on valtava. Teimme pyörillä lenkin Hollannin maaseudulla. Ajaminen oli todella hiljaista, kun pyörä ei pidä mitään ääntä. Jopa polkupyöräilijät nostivat kättä vastaantullessaan. Myös kiihtyvyys on mahtava, nollasta sataan kolme sekuntia. Onneksi pyörässä on myös hyvät luistonestojärjestelmät.
– Sähkö-Harrikastahan ei tiedä, onko pyörä käynnissä vai ei. Siksi se pitää eräänlaista sykettä paikallaollessa, että tietää virran olevan päällä.
Koulutuksia ja taas koulutuksia
Kuusisaari on kokenut koulutukset erittäin hyödyllisiksi, ja odottaa jo uusia.
– Jos ajattelee työnantajaa, niin koulutukset ovat olleet melko kalliita, ja niihin on mennyt rahaa todella paljon. Matkat, hotellit, kurssimaksut – silloin puhutaan muutamista tuhansista euroista per koulutusjakso ja lisäksi on huomioitava menetetty työaika. Onneksi koulutukset ovat painottuneet hiljaiseen kauteen.
– Sekä Hollannissa että Englannissa oli koulutuksissa erittäin hyvät varustelut; omat nosturit ja työkalut sekä omat moottorit silloin, kun niitä tarvittiin.
– Koulutus on myös ollut erittäin hyödyllistä. Olen saanut paljon lisää tietoa ja taitoa, ammattitaito kokonaisuudessaan on kasvanut ja tuonut varmuutta omaan tekemiseen. Yritän myös parhaani mukaan neuvoa ja opettaa kollegoitani. Tietoa ei kannata ikinä pimittää – vaikka varmaan muita vähän ärsyttääkin, kun menen viisastelemaan, Kuusisaari hymyilee.
– Olen käynyt paljon myös KTM:n koulutuksissa, ja ne ovat hyvin samankaltaisia – asioita on vain käyty läpi eri työkaluilla.
– Tämä on 15 vuoteni moottoripyöräalalla ja moni asia on muuttunut. Toki jos ajattelee sitäkin, että kun olin Iprintissä, niin sen painokoneessa oli logiikassa 8000 tuloa ja lähtöä. Oma toimenkuvani oli sellainen että siihen mahtui töitä logiikan ohjaamisesta sorvaamiseen ja kaikkea siltä väliltä.
– Mp-ala onkin muuttunut can-väylän tulon myötä tutun kuuloisaksi. Esimerkiksi uudessa touring-Harrikassa on can-väylän ansiosta paljon vähemmän sähköjohtoja kuin aiemmin. Samalla monet perinteiset asiat ovat muuttuneet, kun kaikki ovat omia ohjaimiaan nykyään. Esimerkiksi vilkut eivät enää ole kytkimiä, vaan painonappeja, joilla ohjataan logiikkaa ja sen toimintaa.
– Kokonaan uusi alue on myös telekommunikaatio, pyörän hallinta älypuhelimen avulla, Kuusisaari pohtii.
Syksyllä H-D tiedotti kahdesta tulevasta uudesta mallistaan, Bronxista ja adnevturepyörä Pan Americasta.
– Nyt odotan uusia malleja Bronxia ja Pan Americaa sekä niiden koulutuksia. Viime mainitussa varsinkin iskareitten ja jousituksen säätöä, sillä offroad-puoli on uutta Harrikassa, Kuusisaari päättää.
Edit 16.1.2020 klo 7.40: Lisätty kuvat Kari Kuusisaaren sertifikaatista sekä Harley-Davidson Pan Americasta.