Mikko Paaso on mopo- ja motoristikansalle tuttu kirjailija, joka on kirjoittanut kirjoja mm. moottoripyöräilystä harrastuksena, moottoripyöräilyn riskienhallinnasta, road racingistä harrastuksena ja myös matkamoottoripyöräilystä sekä mopoilusta.
Paason tuorein kirja on nimeltään "Elämää suurempi kilpailu", joka keskittyy Mansaaren ajoihin, erityisesti tunnetuimpaan niistä eli yli satavuotiaaseen jokakeväiseen TT-ajoon.
Kirja esittelee Paason henkilökohtaisen sidoksen kisoihin; vuosikymmenten aikana tapahtuneiden kisavierailujen seurauksena hän fanittaa niitä avoimesti, mutta myös kertoo kisojen historian sekä esittelee menestyneimmät kuljettajat. Lisäksi yli 60-kilometrinen rata käydään läpi jollei nyt ihan kaarre kaarteelta, niin osuus osuudelta.
Katsojalle tulee runsaan kuvituksen ja hyvien kuvausten myötä tunne, kuin olisi jo miltei itse kisapaikalla.
"MotoGP-sarja tuntuu vaippahousujen puuhastelulta"
Paaso kertoo esipuheessa, että rata menetti MM-osakilpailustatuksensa kuljettajien protestoitua radan vaarallisuutta vastaan. Asiassa on perää, sillä radalla ajetuissa kisoissa on kuollut jo noin 260 henkilöä. Valtaosa kuskeja, joukossa myös menehtyneitä katsojia.
Mansaaren rata on ainutlaatuinen: se on 60,4 kilometriä pitkä katurata, jossa ei käytännössä ole juuri mitään suojavyöhykkeitä - kiviseinä saattaa alkaa metrin päässä radasta muista brittiläiseen kyläkuvaan kuuluvista esteistä puhumattakaan.
Noin pitkää rataa on lähes mahdotonta oppia kunnolla ulkoa ja kadun pinta on missä kunnossa milloinkin sattuu olemaan.
Paaso kirjoittaa nasevalla, iskevällä ja hauskalla tyylillään kisojen taiasta: "Manxin kaltaista tunnelmaa ei löydy mistään muualta. MotoGP-sarja tuntuu vaippahousujen puuhastelulta Mansaaren kisojen rinnalla. Manxilla katsoja voi vapaasti kävellä varikolla ja pyytää nimmarin John McGuinnesiltä, vuorten nopeimmalta kuskilta."
Muuten Paaso toivoo kirjan olevan paitsi tiedon lähde, myös auttavan ymmärtämään tuota mielettomän vaaran täyttämää elämää.
Loistava tietopaketti radasta, ihmisistä, tapahtumista
Kirjan sisältö antaa Mansaaren kisoista kiinnostuneelle hyvän kuvan, missä kannattaa seurata kisoja, miten saarella toimitaan kisojen aikana sekä jonkinlaisia arvioita kustannuksista.
Hyvä esimerkki on se, että radan pituus aiheuttaa sen, että pyörät pitää tankata ja niiden takarenkaat vaihtaa kahden kierroksen välein. Paras paikka seurata asiaa on pääkatsomon, Grand Standin lähellä. Liput sinne maksavat 40-50 puntaa per kilpailu, mutta "ovat sen arvoisia".
Radan eri jaksoista kertova alkuosa auttaa melkein fyysisesti tuntemaan kuljettajien ponnistelun näiden pyrkiessä maksimoimaan vauhtia.
Useassa kohdin on mukana myös itse John McGuinnessin kuvaus siitä, miten rataosuus tulee ajaa. Tässä lainauksena kirjasta miehen näkemys siitä, miten ajaa lähtö:
"Kun lippu putoaa, kiihdytä täysillä vaihteet läpi. Huoltoaseman risteyksestä alkaa maailmanlopun syöksy, tähtää Bray Hillin mutkan pohjaan, mutta ota hiukan vasemmalta linja, niin ei pomputa niin paljon. Käännä myöhään oikealle, Agos Leapissa vauhti on Superbikellä noin 290 km/h."
John McGuinness on kautta aikojen toiseksi menestynein kuljettaja Mansaaren TT-ajoissa 23 voitollaan.
Kirjassa esitellään myös kaikki saaren pääradalla tai sen osilla järjestettävät kisat ja kilpailuluokat, kuten syksyinen Manx Grand Prix, jossa karsitaan ensikertalaiset seuraavan kevään TT-kisoihin. Myös vanhat tekijät osallistuvat kisaan saadakseen lisää kokemusta radasta.
Sekä kevään että syksyn kisarumba kestää kaksi viikkoa. Ensin viikko harjoituksia ja sitten viikko kisoja. Joka päivä ei ajeta, sillä Englannille tyypilliseen tapaan, kelit voivat olla mitä sattuu ja tarvitaan varapäiviä.
Tietoiskuosuudessa selvitetään myös nopeimmat kierrosajat ja legendaarisimmat kisapyörät sekä saaren parhaat käyntikohteet.
Kuljettajaesittelyt mukana
Legendaaristen kuljettajien esittelyssä on runsaasti nimiä. Itseoikeutetusti mukana ovat Joey Dunlop, jolla on eniten voittoja Mansaarelta koskaan, McGuinness hyvänä kakkosena, sivuvaunukuski Dave Molyneux ja vaikkapa Mike "The Bike" Hailwood, muutamia pitkästä listasta mainitaksemme. Hailwood voitti 14 maailmanmestaruuden lisäksi Mansaaren TT-ajot 14 kertaa.
Suomalaisista esitellään muutama Mansaaren kisoihin osallistunut. Parhaiten on sijoittunut sivuvaunun purkkarina Aki Aalto vuonna 2016, jolloin mies nousi palkintopallille Alan Foundsin purkkiorjana ja nappasi pronssia.
Tuukka Korhonen puolestaan on parhaiten soololuokassa menestynyt suomalainen. Hän on parhaimmillaan ollut ManX TT:ssä 13. vuonna 2016.
Kolmas kirjassa esitelty suomalainen on Juha Kallio, joka sijoittui vuonna 2014 sijalle 46.
Varo koukuttumista...
Vaaran ja adrenaliinin tunne ja toisaalta yhteisöllisyys ja tunnelma ovat Paason mukaan koukuttavia. Kuljettajat tulevat paikalle perheineen, tyttöystävineen ja lapsineen sekä sukulaisineen. Kaikki nämä ja mekaanikot sekä katsojatkin jakavat jännityksen, jonka normaalisti tuntevat vain kuljettajat lähipiireineen.
"Manxilla kuskit täräyttävät kolmeasataa aika monessa paikassa, ja millaisella tiellä! Kapealla pomppuisella kylätiellä katsoja aistii, että kisakuskit on tehty eri puusta kuin heidät."
Joten Paason varoitus: "Älä jää koukkuun!", lienee paikallaan.
Mikäli edelläkirjoitetusta ei vielä käynyt selville, niin todettakoon selväkielisesti, että kirja on erittäin viihdyttävää lukemista, ja sopii mp-henkisille ja muillekin vaikka isänpäivä- tai pukinkonttiin erinomaisesti.
Kirja: Elämää suurempi kilpailu. Tekijä: Paaso, Mikko. Kustantaja: Alfamer (2018). Hinnat alkaen noin 27 €. Arvion kursivoinnit lainauksia suoraan kirjasta.