– Vaikka olen ollut syntymästäni asti sokea, niin olen elänyt pienestä asti ihan normaalia elämää. Synnyin ja kasvoin Kuusamossa maalaistalossa. Perheeni ja kaikki kaverini olivat näkeviä, ja olivat tottuneet sokeuteeni. Kuten maalaistalossa on tapana, nuoret osallistuvat maatalon töihin. Traktorilla sain tehdä peltotöitä ja samoilla pelloilla ja peltoteillä ajeltiin pelto-autolla. Ympäristö ja oma pihapiiri olivat tuttuja, joten pystyin ajamaan siinä missä muutkin. Kerran ohjasin traktorin liian läheltä navetan kulmaa, jolloin isä hermostu, että nyt traktori pois.
Teini-iässä ajelin mopolla siinä missä muutkin. Meillä oli kavereiden kanssa sovittu merkit: kaveri, joka istui takanani, piti vyötäröstäni kiinni ja kun piti kaartaa oikealle, niin hän puristi oikeaa kylkeäni ja vastaavasti vasenta, kun piti ajaa vasemmalle.
Kerran tuli yllättäen auto vastaan. Auton renkaiden heittämien kivien ropistessa renkaisiin ja kengilleni, tajusi kuinka läheltä vastaan tulevaa autoa mentiin. Paniikkijarrutus ja vedettiin vähän happea, kun huomattiin, ettei oltu sovittu merkkiä vastaan tulevan auton varalle. Sovittiin miten jatkossa toimitaan ja jatkettiin matkaa.
Heikin liivissä on todenmukainen teksti:'Born to be Blind'.
Kerran olin taas ajelemassa mopolla tutulla peltoautotiellä. Tietyssä kohdassa on 90 asteen mutka, jonka sillä kertaa muistin vähän väärin ja kurvasinkin kymmenen metriä liian aikaisin. Naapurissamme asui Manne-niminen, piippua polttava mies. Liian aikaisten kurvailujen seurauksena pöläytinkin Mannen pihlaja-aidasta läpi hänen pihalleen.
Manne oli istumassa rauhassa pihakeinussa piippuaan polttaen ja kun tupsahdin siihen pihalle, Manne tuumasi vain rauhallisesti: "Jaahas Heikki tuli kylään", kopisti piipun pesän tyhjäksi ja alkoi tiedustella vointiani. Itse olin huolissani moposta, mutta siitä vääntyi vain jalkatappi vähän vinoon. Jalkatappi naputeltiin kirveen hamarapuolella suoraksi, Manne ohjasi minut läpi juuri tekemäni pihlaja-aidan reijän kautta takaisin tielle ja neuvoi: "Tuohon suuntaan kun lähdet, niin ei ole hetkeen mitään edessä". Eli ei ne naapuritkaan hermostuneet, vaikka naapurin poika vähän "sakkaili". Ainoa hetki, jolloin oma sokeuteni harmitti, oli se kun en kelvannutkaan autokouluun, Heikki Lämsä kertaa nuoruuttaan.
– Tapasimme kolme vuotta sitten. Minulla oli jo silloin olemassa moottoripyörä. Minulle jäi Lexi Lehtosen jäämistöistä 250-kuutioinen Vespa ja 1000-kuutioinen Aprilia Tuono Factory. Kun lähdimme Heikin kanssa ensimmäiselle Vespa-ajelulle, niin ajoimme läpi Uudenmaankadun tunnelin, koska tunnelissa kaikuu kivasti. Sitten yli 125-metrisen Crusellin sillan, sillä puolestaan voi tuntea merituulen, pitkin keskustan mukulakivikatuja eli paikkoja, joissa Heikki voi kyydissä ollessaan tuntea eri asioita. Ajelun jälkeen menimme paikalliseen kapakkaan. Tarjoilija katsoi kummissaan, kun Heikki käveli sisään moottoripyöräkypärä kainalossa, näkövammaisten valkoista keppiä apunaan käyttäen ja tilasi oluen, Miia Saurén muistelee heidän ensimmäistä ajoreissuaan.
Heikki ja Miia.
– Moottoripyöräreissuilla pyrimme välttämään moottoriteitä, ne ovat tylsiä. Mieluummin valitsemme pienempiä teitä. Pitää olla mutkaa ylös ja alas, tykkäämme kurvailla. Kun ajamme pienempiä teitä, niin itse ajamisestakin saa enemmän irti, selittivät Miia ja Heikki.
– Tähän asti olemme ajaneet 250cc Vespalla. Se on kuitenkin teholtaan aika pieni ja lisäksi meillä on aika iso kokoero. Voimannoston harrastajana Heikiltä löytyy massaa 120 kiloa. Joutuu tekemään töitä, että löytyy kunnollinen prätkärotsi. Ei se vatsasta ota kiinni, vaan hartioista. Itse olen huomattavasti pienempi ja kevyempi, joten Vespalla on täysi työ kuljettaa meitä molempia. Nyt katsastellaankin uutta pyörää, joka sopisi paremmin tarpeisiimme, kertoi Miia.
– Kerran yritin kammeta Aprilian kyytiin, mutta en edes taittunut sinne, kertoo puolestaan Heikki naureskellen.
Tämä kohtaaminen oli lyhyt, lämmin ja täynnä elämisen iloa. Ilmiselvästi Miia ja Heikki osaavat ottaa elämästä kaiken riemun irti. Ja kuten jo alussa totesimme, he ovat täydellinen todistus siitä, että rajoitteet ovat todellakin vain omien korvien välissä.
Olimme vielä messujen jälkeen tiistaina yhteydessä Miian ja Heikin kanssa. Kuinka messut lopulta menivät? Löytyikö sopiva moottoripyörä?
– Messut menivät hyvin. Prätkää, joka ehdottomasti haluttaisiin, ei vielä löydetty. Mutta katsottiin ja käytiin koeistumassa Kawasakin Versys ja Hondan uutuus XAdv-seikkailuskootteri, kertoi vielä Miia messujen jälkeen.
Kiitos Miia Saurén ja Heikki Lämsä, oli todella mukava tavata!
Miia ja Heikki lähdössä ajelemaan.