– Opin ensin ajamaan mopolla, olin sillon kolmevuotias. Viisivuotiaana osasin ajaa jo polkupyörällä. Eli olen ajanut koko ikäni. Olen käynyt joitakin pidempiä reissuja ulkomailla, mutta pääsääntöisesti ajan kotimaassa. Viime vuonna kertyi 18 000 ajokilometriä, josta työajoa 13 700. Tosin se pitää sisällään työmatkani Kuopiosta Helsinkiin, jonka luonnollisesti ajoin moottoripyörällä. Nykyään työmatka on lyhentynyt kilometriin. Vaikka työpäivät ovat pääsääntöisesti moottoripyörälläajoa, niin siitä huolimatta ajaminen maistuu vapaa-aikanakin, Teemu Ansakivi aloittaa.
– Kun pääsen töistä kello 21.00, niin takki on aika tyhjä, enkä jaksa enää lähteä tien päälle. Siviiliajot keskittyvätkin lähinnä viikonloppuihin. Yksi ystävistäni on innostunut motocachingista ja lähdemme usein kaveriporukalla ajelemaan. Itseäni siinä kiinnostaa lähinnä se, että etsittävät kohteet ovat mielenkiintoisien reittien päässä. Ei ole mutkateiden voittanutta. Aina ei ole pakko ajaa asfaltilla.
’Prätkäkuskit koulutetaan pyörällä ajaen, kelistä riippumatta’.
Harrastus on vähän vaikuttanut työvalintaani, mutta sanoisin että työ on valinnut minut. Prätkäharrastus on kulkenut mukana läpi elämäni, mutta työ on myös vaikuttanut paljon harrastukseen. On tullut paljon uusia kavereita. Koulutuksissa tutustuu uusiin motoristeihin, jotka soittavat usein koulutuksen jäkeenkin ja pyytävät mukaan ajelemaan.
Automaatti-A:t
Ajokorttiuudistuksia on tullut viimeisten 30 vuoden aikana useita. Ennen vuotta 1990 ajokortin ajaneet saivat automaattisesti AB-kortin, osaamatta kuitenkaan ajaa moottoripyörällä. Vuosittain tulee kymmenkunta vanhan AB-kortin omaavaa asiakasta, jotka haluavat opetella moottoripyörällä ajamista.
On hyvin yksilöllistä miten monta ajotuntia kukin tarvitsee. Paljon riippuu siitä, onko ihminen ikinä ajanut moottoripyörällä vai ei. Jollekin riittää muutama tunti ja jonkun toisen kohdalla 30 tuntia. Ääripäät ovat harvassa. Teemme yhteistyötä useiden mp-kauppiaiden kanssa, joista osa suosittelee palveluitamme. Esimerkiksi uuden Yamahan ostajalle on tarjolla erittäin edullista ajokoulutusta. Tarjotun koulutuksen vastaanotto on vaihtelevaa, jopa vähättelevää. Usein kuulee vanhemmalta uudestaan moottoripyöräilyä aloittelevalta motoristilta kommentin: "Olen 15-vuotiaana ajanut mopolla, joten tiedän kyllä miten moottoripyörällä ajetaan". Sitten tulee heitä, jotka ostavat pyörän, käyvät vähän koittamassa ajaa, jonka jälkeen tulevat pyytämään, että "Josko käytäis vähän pyörähtämässä".
Olen käynyt joitakin pidempiä reissuja ulkomailla, mutta pääsääntöisesti ajan kotimaassa. Endurosafarilla seitsenkertaisen enduron maailmanmestarin Kari Tiaisen opastuksella.
Olen käynyt joitakin pidempiä reissuja ulkomailla, mutta pääsääntöisesti ajan kotimaassa. Endurosafarilla seitsenkertaisen enduron maailmanmestarin Kari Tiaisen opastuksella.
Korttiuudistukselle mielenkiintoinen vaihtoehto
– Moottoripyöräkorttiuudistus on lisännyt ajoturvallisuutta ja on siltä osin hyvä asia, mutta mielestäni tätä nykyistä käytäntöä voisi muokata. Nykyään korotuskoulutukset A1--> A2 ja A2-->A korttiin maksavat noin 500 € kappale. Tämän sijaan motoristit voisivat käydä viiden vuoden välein ennakoivan ajon kurssilla, joka tällä hetkellä maksaa noin 70-80€. Näin saataisiin yksi porras vähemmäksi, mp-kortti vähän edullisemmaksi hankkia ja motoristit saisivat tarvittavaa ajotaitopäivitystä säännöllisin väliajoin.
Nykyisessä ajokoulutuslaissa on huvittavana piirteenä, että luokkakohtaisessa korotuskoulutuksessa saa ajaa omalla moottoripyörällä, mutta ajokoulutuspaikalle ja sieltä pois ei oppilas saa itse ajaa. Tämä on tätä suomalaista byrokratiaa.
On samantekevää, missä ajokorttinsa suorittaa ja missä ajaa. Yllättävää kyllä, liikennesäännöt ovat aivan samanlaiset kaikkialla Suomessa. Moottoripyöräillessä sen erityispiirteet on otettava huomioon, olkoon liikenneympäristö mikä tahansa. Esimerkiksi Helsingissä on enemmän haasteita: polkupyöräilijöitä on huomattava määrä ja muuta liikennettä kerrallaan aina enemmän. Itse ajaminen on aina joka paikassa samanlaista. Ajokortin suorittanut pystyy selviytymään missä tahansa, suomalaisten ajokuri on korkea.
Sen sijaan liikennemerkkien tunnistamisessa on toivomisen varaa. Tutkimuksen mukaan 170.000 ajokortin omaavaa autoilijaa ei tiennyt mitä liikennemerkki numero 231 tarkoittaa. Kyseessä on perinteinen keltainen kolmio, punaisin reunuksin kärki alas päin, eli väistämisvelvollisuus. Suurin osa ajaa tuttuja reittejä ulkomuistista, eikä näin ollen kiinnitä huomiota liikennemerkkeihin. Liikennemerkkien merkitys saattaa unohtua. On hyvä lähteä aika ajoin pois omilta tutuilta kulmilta, omalta mukavuusalueeltaan.
Siellä jossain.
Se heikompi liikenneosapuoli
– Yleisesti ottaen autolla ja moottoripyörällä ajaminen ovat kaksi täysin eri maailmaa. Moottoripyörällä ajaessa ei voi ikinä olla oikeassa. Kaiken aikaa pitää varautua yllättäviin tilanteisiin ja olla valmis joustamaan. Moottoripyöräilijä on aina heikommassa asemassa autoon verrattuna. Tutkitusti moottoripyörän nopeutta on vaikea arvioida risteävässä liikenteessä. Tässä hyvä esimerkki, jonka kerron kaikille oppilaillemme pitämilläni teoriatunneilla:
Pidin ruosteenpoistokurssia ambulanssikuskien mp-kerholaisille. Ikähaarukaltaan kurssilaiset olivat 27-57 vuotiaita. Jokainen oli ajanut moottoripyörää vähintään kymmenen vuotta. Heidät laitettiin risteykseen moottoripyörän selkään, täysissä ajovarusteissa, visiirit kiinni ja koneet käynnissä. Jokaisen tuli arvioida lähestyvän moottoripyörän vauhti ja etäisyys tietyssä merkityssä paikassa. He luulivat, että kyseisen tien nopeusrajoitus oli 60 km/h. Arviot vauhdista vaihtelivat 55-75 km/h ja etäisyydeksi arvioitiin 180/320 metriä risteyksestä. Todellisuudessa lähestyvän moottoripyörän vauhti oli 160 km/h ja etäisyys risteyksestä 130 metriä. Jokainen olisi ajanut kyseisen moottoripyörän eteen aiheuttaen onnettomuuden. Kyseiset ihmiset olivat liikenteen ammattilaisia ja kokeneita motoristeja. Ammattilaisetkin tekevät virhearviointeja!
Loppujen lopuksi kysymyksessä on kuitenkin hauskasta ajanviettoharrastuksesta. Itselläni on Yamaha FZ8-N, joka on samalla työkaluni. Prätkäkuskit koulutetaan pyörällä ajaen, kelistä riippumatta. Vain moottoripyörällä voi näyttää ajolinjoja tai esimerkiksi ryhmäajossa oikean ajopaikan. On epäammattimaista ajaa autolla prätkän perässä moottoripyöräkoulutusta antamassa. Valitettavasti näinkin jossakin toimitaan, Teemu Ansakivi päättää.
Lue myös nämä aiheeseen liittyen:
Klassikkojuttu: Miten aivojen toiminta vaikuttaa moottoripyöräonnettomuuden syntyyn?
Tuore tutkimus vahvistaa: motoristien näkymättömyys johtuu harvinaisuudesta
Motoristi, teeskentele olevasi näkymätön
Motoristin Suomi -matkaoppaasta ja karttakirjasta uusi, päivitetty versio