SM-sivuvaunukuskien ja -purkkareiden kuulumisia lauantailta Botniaringiltä

Road Racing SM-sarja alkoi lauantaina Jurvan Botniaring:llä. Jututimme varikolla muutamia sivuvaunuluokan kuskeja ja purkkiorjia konkareista alottelijoihin.

MM-taistossa mukana olevat Pekka Päivärinta / Kirsi Kainulainen nähtiin tänä kautena Suomessa vain Botniaringillä.

– Pyörä on nyt parempi kuin viime vuonna, joten saa nähdä miten hyvin sillä jatkossa pärjää, aloittaa Pekka Päivärinta. – Makkula ajaa kovaa, jos hyvä päivä sattuu, joten täälläkin saa ajaa ihan tosissaan. Täältä löytyy muitakin kovia kuskeja, mutta heidän kalustonsa on sen verran vanhempaa, että se väistämättä vaikuttaa ratakierroksiin. Suomalaiset radat ovat muutenkin rankempia ja vaativampia kansainvälisiin ratoihin verrattuna. Mutkat ovat jyrkempiä, asfaltissa on saumoja ja esimerkiksi täällä Botniaringillä paistavia vanhan radan tyylisiä "lehmänselkiä" ei maailmalla ole. Toisaalta auttaa ajamaan ulkomailla, kun on ajanut kotimaisilla haasteellisimmilla radoilla. Aikataulullisista syistä Botniaring on varmaankin ainoa SM-sarjan kisa, johon ehdimme osallistumaan.

Pekka Päivärinta totesi, että 20 vuodessa pyörät ja niiden tehot ovat kehittyneet kovasti.

– Ennen ei miettinyt mitään ylimääräisiä, nyt iän myötä on alkanut enemmän ajattelemaan, mitä kaikkea voi tapahtua. 20 vuodessa pyörät ja sitä kautta tehot ovat kehittyneet ja vauhdit nopeutuneet. Tämä on huomattu myös MM-sarjassa. Siitä syystä tämä kausi on viimeinen, jolloin ajetaan tuhatkuutioisilla pyörillä. Nyt on jo päätetty, että ensi kaudesta alkaen pyörien tehot lasketaan 600:an kuutioon. Siitä huolimatta laji ei valitettavasti halpene, harmittelee Pekka Päivärinta.

Ajon jälkeen huoltoon menee kaksi - kolme tuntia. Tässä Kirsi Kainulainen ja Hannu Metsäranta tankkaamassa.

Ranskassa ajetun Le Mansin kisan jälkeen olit aivat jäässä kolean sadekelin takia. Kuinka sellaisessa kykenee edes olemaan kyydissä?

– Adrenaliini pakottaa liikkumaan. Tietää, että on toimittava, jotta pysyy radalla tai ylipäänsä kyydissä. Kisa meni hyvin sillä tavalla, että Pekalle tuli uusia ideoita sadekelillä ajettaessa, Kirsi Kainulainen pohtii.

– Ensimmäisen kerran olin purkkiorjana IDM-kisoissa 2013. Ennen kisoja olin ollut vain kymmenen kierrosta sivuvaunun kyydissä. Niistä ajoista on kokemusta ja sitä kautta varmuutta tullut lisää. Nyt voin jo auttaa Pekkaa painopisteitä muuttamalla, jo jalan asennolla on iso vaikutus pyörään. Suorittamisen pitää tulla selkärangasta. Meillä yhteistyö Pekan kanssa sujuukin hyvin.

– Uusille purkkiorjille voisi sanoa ohjeeksi, että mahdollisimman paljon ratakierroksia, niin kyllä se siitä alkaa sujumaan. Kun keskittyy siihen, mitä tekee huomaa, että kun ajoitus sattuu kohdilleen, niin purkkarina olo on jouhevaa ja mukavaa hommaa. Jos jollakin on jotakin kysyttävää, niin tulkaa vain rohkeasti vetämään hihasta, vastaan mielelläni.

Taka-akselin katkeaminen päätti Pasi Ruposen kisaviikonlopun jo perjantaina.

Murheiden taka-akseli

Aina kaikki ei mene kuten suunnitellaan. Perjantain harjoituksissa Pasi Ruposen pyörästä katkesi taka-akseli ja kisaviikonlopun ajot loppuivat siihen.

– Taka-akseli katkesi ihan vanhuuttaan. Toivottavasti löytyy sopivat osat, että saadaan ensi kisoihin pyörä ajokuntoon. Muuten talven remontit onnistuivat hyvin. Pyörä ainakin kulki hienosti, ennen taka-akselin katkeamista. Näin tehdään remonttia, harjoitellaan ja toivotaan että päästään aina elävänä maaliin, toteaa Pasi Ruponen.

Pasi Ruposen kyydissä ehdittiin nähdä tällä kaudella purkkarina aloittava 19 vuotias Kasper Arokivi.

– Äidin kaveri ehdotti, että kokeilisin. Viime vuonna kävin katsomassa, miltä laji näyttää ja tänä keväänä Alastarolla kävin kokeilemassa, miltä tuntuu olla kyydissä. Innostuin heti saman tien. Alkuun neuvottiin, miten tulee liikkua puolelta toiselle ja liikkeitä kylmäharjoiteltiin paikallaan ollen. Tämä tuntuu kivalta. Itsekin tykkään mopoilusta ja vauhdista. Tämä vie voimia, kyljessä ja käsivarressa on mustelmia, mutta ei niitä kesken ajon edes huomaa. Parasta on vauhdin tuoma jännitys. Yhteistyö radalla vaatii paljon tekemistä ja kuntoa, näiden asioiden eteen joutuu vielä tekemään melko lailla töitä.

Kasper Arokivi innostui lajista keväällä ja toimii Ruposen purkkarina.

– Make (Markku Artiola) on pyytänyt minut purkkariksi Pärnuun kisoihin. Sinne lähden mielelläni. Nyt yritän päästä radalle mahdollisimman paljon. Lisäksi käyn läpi kisavideoita ja katson kokeneemmista mallia, miten toimia. Jossakin vaiheessa varmasti löytyy se oman tapa liikkua sujuvasti.

– Make on uhonnut, että pesee minut joka kisassa, mutta periksi ei anneta. Antaa sen alkuun mennä, vanha mies väsyy kuitenkin loppua kohti, naureskelee viime vuoden SM-hopeaa voittanut Jari Oinonen.

Jari Oinonen oli tyytyväinen lauantain tuloksiin.

– Kausi alkoi hieman haasteellisesti, kun Alastarossa harjoituksissa hajosi moottori puolentoista kierroksen jälkeen. Onneksi saatiin osat ajoissa ja kone kuntoon, joten nyt näyttää hyvältä. Kun vain uskaltaisi ajaa kovaa. Tuntuu, että moneen paikkaan vois mennä kovempaa, mutta näin kauden alussa ei ihan kantti vielä riitä. Kunhan kisakierroksia saadaan alle, niin kyllä ne kierrosajatkin siitä paranevat. Vaikka harjoitukset ovatkin jääneet vähäiseksi, niin siihen nähden olen tuloksiin tosi tyytyväinen. Ja saihan Alastaron reissulla harjotella ainakin kuorma-autolla ajoa, Lappeenrannasta Alastaroon ja takaisin, Oinonen virnuilee.

Joonas Salulla on mahdollisesti viimeinen kilpailukausi meneillään.

Joonas Salulla mahdollisesti viimeinen kausi

– Aikapula, työkiireet ja välillä voisi pitää ihan kesälomaakin, miettii neljättä kauttaan Markku Artiolan purkkiorjana hienosti toiminut Joonas Salu.

– Nämä vuodet ovat antaneet mahdollisuuden tutustua ihan uuteen lajiin ja paljon unohtumattomia kokemuksia. Viime syksyn reissu Assenin Super Bike- kisoihin jää vahvasti positiivisena kokemuksena mieleen. Joskus on pyörähtänyt mielessä, että kävisi kokeilemassa kansainvälisissä kisoissa, mutta kielitaidon puute on karistanut ne ajatukset. Työkuviot ovat yrittäjäpohjaisiaja mielellään viettäisin viikonloppuja kotonakin.

– Hyvä harrastus tämä on, kunhan on aikaa ja motivaatiota. Ehdottomasti kannattaa katsoa, mihin asti rahkeet riittävät. Tästä lajista ei kuitenkaan voi saada ammattia itselleen.

Tämä kausi ajetaan Maken kanssa. Kun jotakin lupaan, niin sen pidän. Elokuussa ajettava Imatranajo oli yhtenä vahvana houkuttimena. Imatranajon katurata on kunnioitusta herättävä. Siellä marginaalit ovat huomattavasti pienemmät normaaleihin kisaratoihin verrattuna.

Lauantain kisa päästiin aloittamaan reilusti aikataulustaan myöhässä, johtuen Star Service Cup:in keskeytysten takia. Lauantain kisaa alusta loppuun hallitsi Pekka Päivärinta/Kirsi Kainulainen, jotka kisan päätyttyä olivat syystä tyytyväisiä. Markku Artiolan/Joonas Salun pyörässä kesken kisan ilmenneet jarruongelmat rauhoittivat parivaljakon vauhdin heidän ollessa kisassa neljänsiä.

– Viime vuodesta viisastuneena ajoin loppuun asti, sillä jokainen piste on tärkeä, kommentoi Markku Artiola kisan jälkeen.

Jari Oinonen oli myös hyvin tyytyväinen päivänsä tulokseen.

– Jäin turhan pitkäksi aikaa roikkumaan Maken perään ja heräsin liian myöhään ajamaan. Kisa loppui kesken, että olisin saanut uuden mahdollisuuden Makkulan (Petri Makkula/Tomi Koskinen) ohitukseen, joten sijoitus oli kolmas. Kierrosajat ovat huomattavasti nopeampia, kuin mitä koko viime kaudella. Makekin jäi heti aloituskisassa taakse, joten tästä on hyvä jatkaa, päätti Jari Oinonen.

Numerossa 36 Juha Muhonen / Teijo Ripatti ja perässä Make Artiola / Joonas Salu lähdössä ajoaskareisiin.