– Takarenkaat vaihdetaan jokaisen kisan jälkeen. Asennamme itse jäälle tarvittavat piikit pyöriin, ja ne kyllä pysyvät, mutta nappulat, joissa piikit ovat kiinni alkavat revetä etureunasta. Jotkut voivat ajaa kaksi tai kolmekin kisaa samalla takarenkaalla, jos ajavat hiljempaa. Kisan jälkeen takarengasta voi vielä käyttää kertaalleen harjoituksissa. Eturengas voi olla käytössä jopa koko talven, mutta meidän tallissamme ne kuluvat kahdessa-kolmessa kisassa, jos ajaa kovempaa, Hannu Kallio toteaa viitaten poikiensa kisavauhtiin.
Mikäli Hannu Kallion nimi kuulostaa tutulta, niin se johtuu muustakin kuin "vain" siitä, että hän on Mika ja Vesa Kallion isä. Hannu on voittanut ainakin yhden rr-piikkiluokan Suomenmestaruuden ja neljä jäärata-ajojen SM:ää, monista muista saavutuksista puhumattakaan. Pojat ovat olleet siis hyvässä opissa heti alusta lähtien.
– Muuten pyörille ei tarvitse tehdä paljon mitään kisan jälkeen. Ne vain puhdistetaan ja kuivataan. Pyörän jälkihuollon suhteen talvella ajaminen on helpompaa kuin kesällä, Hannu Kallio kertoo.
– Jääratapyörän rakentaminen on paljon työläämpi vaihe. Ne rakennetaan tehdasvalmisteisista crossipyöristä. Ensiksikin etu- ja takapään jousitusta madalletaan jopa 60 millimetriä ja kun välitykset jääradalla ovat pitkät crossipyöriin verrattuna, niin nekin säädetään sopiviksi.
Jääradan pitkillä suorilla vauhdit nousevat korkealle. Perjantaina poliisi kävi tutkan kanssa mittaamassa, jolloin huippunopeudeksi saatiin ratasuoralla jopa 160 km/h.
Maestro Hannu Kallio työnsä ääressä.
Virityksiä ja ilmanpuhdistimia
– Usein kuskit ovat lyhyitä, joten satulaa lasketaan alas tarpeen mukaan. Moottoria viritetään jonkin verran, mutta nykyään ne ovat jo valmiiksi aika voimakkaita, joten niihinkään ei tarvitse tehdä isoja muutoksia. Jääradalla lisävirityksistä ei ole vastaavaa hyötyä, toisin kuin ennen vanhaan, jolloin virittämisessä oli huomattavasti isompi työ, Hannu Kallio pohtii.
– Ilmanpuhdistimet otetaan yleensä näistä pois, koska talvikeleillä niitä ei tarvita. Voi toki olla, että jotkut pitävät ilmanpuhdistimen paikallaan tällaisilla vesikeleillä. Pakoputkistoa rakennetaan uusiksi, mikä on crossissakin hyvin yleistä.
– Jäällä ajettaessa jousitus ja alusta ovat kuitenkin kaikkein tärkeimmät. Ne pitää saada kuljettajan mieleisiksi. Jokaisella kuljettajalla on omat mieltymyksensä tässä suhteessa. On tärkeää, että kuljettaja osaa kertoa mahdollisimman tarkkaan, mitä jousituksilta haluaa, että pyörä ja kuljettaja toimivat parhaalla tavalla yhteen. Ne kuljettajat, jotka paneutuvat ajamisen lisäksi pyörän rakentamiseen, myös pärjäävät kisoissa yleensä paremmin, tämä näkyy esimerkiksi Kari Vehniäisessä, hän paneutuu todella paljon ja tosissaan pyöränsä kokonaisuuteen ja kyllä se näkyy lopputuloksissa. Kai siinä jonkun verran lahjojakin tarvitaan.
Olet itsekin aikoinaan ajanut aktiivisesti kilpaa moottoripyörällä ja myös jääradat ovat tuttuja. Vieläkö veri vetää kilparadalle?
– Ajoin viimeksi 2-3 vuotta sitten jääradan veteraanisarjassa. Jos olisi enemmän aikaa ja rahaa, niin olisihan tätä mukava harrastaa näin vanhemmallakin iällä, Hannu Kallio kertoo lopuksi.