Harri Kuuttilan varsinainen leipätyö on Sedussa Seinäjoella, missä hän kouluttaa tulevia autonkorjaajia, joista osa sitten suuntautuu esim. pienkonepuolelle. Aika laajalla alueella Seinäjoen ympäristössä moni mekaanikonalku onkin käynyt harjoittelemassa, tai työllistynyt alueen useisiin moottoripyöräliikkeisiin Harrin opastuksella.
– Olemme pyrkineet järjestämään kaikille moottoripyörien huoltamisesta kiinnostuneille harjoittelumahdollisuuden lähi-mp-liikkeiden huolloissa.
Helmi tallissa, alkuinnostus veljeltä
Isokyröläinen Harri Kuuttila aloitti moottoripyöräilyn hieman harvinaisemmalla moottoripyörällä vuonna 1974, nimittäin Kavrovetz K175:llä. Kyseessä on aito kaksitahtinen Suomipyörä, jolla oli silloin ajettu 6000 kilometriä, ja joka edelleen lähtee kertapotkusta käyntiin. Nyt pyörä on jo museorekisterissä.
Kipinän ja alkuopit mooottoripyöräilyyn Kuuttila sai isoltaveljeltään Askolta, joka on 7 vuotta vanhempi ja harrastanut moottoripyöräilyä "alusta" asti.
– Siinä sitten isonveljen kavereiden pyörien huolloista lähti oma kiinnostus motskareiden ruuvaamiseen omien mopojen ja ajohommien lisäksi.
Turvallisuuteen vaikuttavat asiat ovat Harri Kuuttilan mielestä tärkeimpiä kunnossapitokohteita.
Kuuttiloiden talliin kokoontuivat aikanaan kaikki lähiympäristön moottoripyöräilijät, ja siitä kehittyi vähitellen Kyrönmaan mp-kerho Säätäjät ry.
Harri ei oikein omien sanojensa mukaan ”ymmärtänyt pysyä erossa moottoripyörien huoltamisesta ja kunnostamisesta”, ja niin siitä tuli ammatti. Hondan takuuhuoltovaltuudet hänen korjaamonsa sai jo 1997 yhdessä Moto-Seinäjoen kanssa ja sulassa yhteistyössä heidän asentajansa kera.
– Muu ura, kuten opettaminen on sitten kulkenut siinä vierellä. Olen opettanut ammattikoulussa ajoneuvojen huoltamista ja korjaamista syksystä -90, Kuuttila kertoo.
Kuuttilan asuessa Hyllykalliolla hän piti korjaamoa ensin kotonaan, sitten Moto-Seinäjoelta vuokraamissaan tiloissa sekä muutamassa muussa vuokratilassa, kunnes muutti takaisin Isoonkyröön ja remontoi isänsä vanhan ison huoltohallin Honda-huollolle sopivaksi.
Joustava työnantaja
Moottoripyörien korjaaminen ja huollot ajoittuvat kevät- ja kesä- ja syyskauteen. Talvet ovat päivisin opettamista, mutta illat ja viikonloput huolletaan mitä on ja mitä ehditään.
– Työnantajani on onneksi ollut myötämielinen, joten olen voinut rakentaa työvuoteni joustavasti. Lopetan koulunpidon suhteellisen aikaisin keväällä ja aloitan oman osuuteni taas myöhemmin syksyllä. Sillä tavalla tämän korjaamon pitäminen on ollut mahdollista.
Itsetehdyt huollot ovat nykyään vähentyneet. Nuorisoa ei ehkä kiinnosta, eivätkä he mahdollisesti osaakaan. Ne jotka huoltavat itse pyöriään ovat 45-55-vuotiaita.
Ovatko pyörät sitten teknisesti monimutkaistuneet?
– Mielestäni ei, sillä ei niiden huoltaminen ole sen vaikeampaa kuin ennenkään, jos sen kerran osaa.
Harri on erikoistunut Honda-moottoripyörien huoltoon.
– Se on jo pelkästään huollossa tarvittavien varaosien määrän ja varaston puolesta yksinkertaisempaa.
Tärkeysjärjestys pyörien huoltamisessa
– Kaikkein tärkeintä pyörien huoltamisessa on se, että turvallisuusasiat pidetään kunnossa. Se tarkoittaa ensisijaisesti jarrujen ja renkaiden hyvää kuntoa, ne ovat ehdoton perusta. Seuraavaksi tulee pyörän ohjauksen ja valojen kunnossapito, Kuuttila painottaa.
– He jotka käyttävät pyöräänsä huollossa, ovat yleensä tietoisia pyöriensä tilasta. Sitten taas kun menen siviilissä käymään vaikka kokoontumisajossa, niin näen pyöriä, jotka ovat todella huonossa kunnossa.
– Yksinkertainen, mutta tärkeä asia on se, että rengaspaineet ovat kohdallaan, ja että ne tarkastetaan riittävän säännöllisesti. Tämä on asia, joka ihmiset pitäisi oikeasti saada ymmärtämään. Oikeilla paineilla renkailla ajaa n. 30% enemmän kilometrejä.
Kuuttila on tunnettu tinkimättömästä huoltotyön laadusta.
Talvisäilyttäminen ja kevättarkastus
– Eräs sellainen asia, jota ihmisten pitäisi välttää on talvikäyttäminen tallissa. Sen sijaan voisi vaikka käydä läpi kaikki hydrauliikat kuukauden kahden välein. Pumpataan sekä jarruja, nestoimista kytkintä, että jousituksen etupäätä/takapäätä kunnolla. Näin kumiosat pysyvät kunnossa, eivätkä kuivu talven aikana. Näin vältytään keväällä turhilta etupään öljyvuodoilta ja toimimattomasta kytkimestä ja takajarrusta. Myös palojen kuluneisuus ja satuloiden herkkyys kannattaa tarkastaa, etteivät jarrut laahaa ja ylikuumene ajossa.
Pyörän säilyttämisessä kuivuus on tärkeämpi kuin lämmin. Akun säilymisen kannalta parasta olisi viileä, jopa kylmä paikka. Monet nykyakut pitää muistaa ladata oikeanlaisella laturilla vähintään kerran kuukaudessa.
– Käyttämistä kannatta välttää siksi, että nykybensiinin säilyvyys on huono, ja se sisältää happea, joka haihtuu, joten polttoaine vain kastelee tulpat eikä sytytä. Sen tilalla kannattaa talvisäilytyksessä käyttää pienkonebensiiniä, jossa ei ole irtoavaa happea. Polttoaineen lisäaineet kyllä suojaavat esim. suuttimia, mutta ne eivät estä hapen haihtumista Tämän vuoksi kannatta pitää polttoainetankki suhteellisen tyhjänä (säilytyspaikasta riippuen ) ja akku ladattuna. Keväällä kaadetaan uutta bensaa tankkiin ennen käynnistystä, tai ajetaan sitten ensimmäinen lenkki suoraan huoltoasemalle ja tankataan täyteen bensiiniä, jos lähti käyntiin vanhalla bensalla. Eri mallit reagoivat vanhaan bensaan herkemmin kuin toiset. Lisäksi ajetaan lenkki, jotta akku lautautuu ja kone lämpiää kunnolla.
– Ruisku ei ole niin tarkka kuin kaasutin. Puhdas bensa, täysi akku, pyörä käyntiin ja heti matkaan, kuuluvat Kuuttilan ohjeet ensiajosta. – Ja muista laittaa rengaspaineet kuntoon ja tarkalla mittarilla.
Näitä ammattilaisen ohjeita ja huoltovinkkijä noudattamalla itsekukin tahollamme saamme oman moottoripyöräilymme taas hivenen turvallisemmaksi alkavalla ajokaudella. Kiitos, Harri!