Kertoisitko omasta moottoripyöräilyhistoriastasi?
– Minulla on ollut pienenä Helkama Raisu ja vähän isompana, kouluiässä Pappa-Tunturi. Sitten oli pitkän aikaa, ettei ollut korttia, mutta 2010 hommasin kortin. Siitä eteenpäin minulla on ollut tuommoisia isoja kruisereita, Triumphia ja Harrikkaa, joilla olen sitten ajellut vähän silleen aika sunnuntaikruisailijat-tyylillä. Se on monta vuotta ollut minulle tapa rentoutua ja tyhjentää aivot, mutta silleen "säälittävän vähän kilometrejä vuodessa" -tyyppisesti. Sunnuntaisin se tunti on kuitenkin ollut minulle aina tärkeä juttu, mutta vähemmän mitään pitkiä reissuja.
– Viime vuonna aloin fiilistelemään noita adventure-juttuja ja erityisesti TET-meininkiä. Sekosin siihen vähän silleen madonreikä-tyylisesti, kun tutkin asiaa ja hommasin Yamaha Teneren. Ensimmäisten kosketusten jälkeen, viime vuonna, se on kyllä semmoinen mikä tulee varmasti muuttamaan aika paljon minun pyöräilytottumuksiani. Tehtiin yksi neljän päivän reissu ja se oli kyllä aivan parasta.
Vaikka olet pitkään ajanut, mutta asfaltilla ajaminen on hieman erilaista, kuin TET-reitin olosuhteet. Hyppäsitkö kylmiltään asfaltilta TET-reitin, välillä haasteelliseen maastoon?
– Me käytiin aika paljon harjoittelemassa ja kokeilemassa Porvoon seudun kaikki hiekkatiet, mitä sieltä löytyy. Valikoin TET-reitistä sellaisen vähän niinkuin aloittelijoiden reitin, ettei heti tarvitse mennä ihan umpimetsään. Mutta kyllä siellä tuli niitä pätkiä, missä todella nöyrty ja ymmärsi, ettei sinne kannata lähteä ihan "soitellen sotaan", kyllä se harjoitusta vaatii. Tuo reissu oli hyvä, lyhyt neljän päivän oppimäärä siitä, mitä pintoja voi tulla eteen.
Trialia ajava Johanna Merilaita (vas.) ja kaksinkertainen enduron euroopanmestari naisten joukkuekilpailussa sekä hopea- ja pronssimitalisti yksilökilpailuissa voittanut Marita Nyqvist ehtivät ensimmäisinä yhteiskuvaan Elastisen kanssa.
Minkälaisen reitin lopulta valitsit?
– Jossain vaiheessa suunniteltiin, että ajettaisiin niin pitkään pohjoiseen kun päästään ja ajettu pyörät Lappiin asti. Mutta me mentiin Vaalimaalta Imatralle, jossa oltiin ensimmäinen yö ja toisena päivänä Punkaharjun ja Juvan kautta Jyväskylään. Kolmas päivä ajettiin Jyväskylä-Hämeenlinna-Naantali. Ja viimeisenä päivänä Naantali, Tammisaari ja sieltä Helsinkiin.
Mitä kaikkea tuli vastaan?
– Juva-Jyväskylä väliltä kastuttiin niin pahasti, kuin motoristi voi vain kastua. Neljä tuntia tuli vettä ihan kaatamalla eikä siitä ole mitään muuta muistikuvaa, kuin että haluaa päästä hotellille, niin nopeasti kuin vain mahdollista. Illalla kuivateltiin hiustenkuivaajalla kypärää.
– Oli hiekkaa, nurtsia, soraa, ihan kaikkia pintoja tuli kokeiltua ja rauhassa opeteltua, miten pyörä käyttäytyy milläkin alustalla. Jossain kohtaa oli polveen asti vettä, niistäkin mentiin rohkeasti läpi. Koko ajan oppi lisää, miten ajetaan eri alustoilla, miten itse pitää käyttäytyä, kun pinta muuttuu yhtäkkiä isoksi soraksi. Mitä pitää ymmärtää ja kontrolloida. Sitä on yrittänyt sitten harjotella mahdollisuuksien mukaan. Meikäläinen ei ole ollut koskaan mikään kaahaaja.
– Tuo ensimmäinen pidempi reissu oli heti sellainen, että ymmärsi/löytyi syyn siihen, minkä takia kilometrejä ei ole aikaisemmin tullut enempää. Täyden vapauden tunne, että voidaan mennä mistä vaan, mihin vaan tyylinen ajaminen, oli se mikä muutti koko prätkäilyn luonteen. Kun palattiin siltä reissulta, niin tuntui, että nyt olen löytänyt oman tapani tutkia Suomea. Aikasemmin en ole tehnyt mitään pitkää reissua, vain semmoista "tunti sunnuntaina", pään tuuletusta ja fiilisten hakua hyvällä kelillä, fiilistelyä kavereiden kanssa tai yksin. Nyt tuntuu, että tekee mieli lähteä kartoittamaan teille tietämättömille, tutkimaan maailmaa. Tämä muutti mun prätkäkäyttäytymisen täysin.
Moni fani pääsi yhteiskuvaan Elastisen kanssa.
Mitä moottoripyöräily on sinulle antanut?
– Elämyksiä, fiiliksiä, rauhottumista, rentoutumista ja liikenteen arvostusta. Kun vuodessa ajan autoa ihan "taksikuskikilometrejä" niin joka kerta, kun kiipeää pyörän selkään niin siitä riisutaan se sellainen turvan tuntu. Se tekee aistit valppaaksi ja pakottaa olemaan todella läsnä ja hereillä. Samalla se tarkoittaa, ettei saa ajateltua samalla kauheasti muuta. Se tekee hyvää päälle.
Tuleeko koskaan sellaista oloa, että pitäisi kääntää hanaa vähän enemmän?
– Ei tule, minulla ei ole kiire mihinkään, eikä ole semmoista reikää päässä siihen, että tarvitsisi kauheasti kaahata. Kavereille autokuskinakin ollessa, minut tunnetaan siitä, että ajan eläkeläistyyliin. Mielummin turvallisesti perille kuin täysillä.
Eppujen Martti Syrjä ja Juha Torvinen ajoivat yhden kesän keikoille moottoripyörillä. Onko vastaava tullut itselle mieleen?
– Ajaminen on aika fyysistä. Olen jonkun verran käynyt pyörällä keikkareissuja. Se fyysisyys yllätti ja jo pelkkä ajaminen syö aika paljon energiaa. Ajaminen on henkisesti ja kongnitiivisesti vaativaa, että olen itse jättänyt ne reissut suosiolla väliin. Varmaan joitakin lyhyitä pätkiä tulee vielä vedettyä.
Miltä näyttää tuleva moottoripyöräilykausi sinun osalta?
– Todella hyvältä. Nyt on täysi kausi edessä. Minulla on tarkoitus viedä pyörä, niin aikaisin keväällä kuin vain mahdollista, Lappiin ja lähteä siellä tutkimaan niitä teitä tietämättömiä ja samalla kartoittaa vähän lisää TET-reitistöä ja fiilistellä. Minulla on vielä cruiseri Helsingissä ja toinen pyörä lähtee Lappiin. Toivottavasti tulee paljon kilometrejä, ennätyskilsat.
Tykkäätkö ajaa yksin, vai onko teillä porukka, jonka kanssa ajella?
– Mulla on kavereita, kenen kanssa ajellaan. Itse asiassa meillä on muusikoiden ja suomalaisen viihdealan tyyppien sellainen "Back Stage Riders" -porukka. Se on lähinnä semmoinen WhatsApp -ketju, missä kysellään fiiliksiä että "nähdäänkö tänään Haltialassa vai ei" ja "ketkä lähtee tänään ajelulle". Porukassa on todella kiva ajaa, mutta nautin kyllä siitäkin, että saa viilettää ihan itsekseen.