Mistä teillä lähti tämä mopojen rakentaminen?
– Kuulun poliisien moottoripyöräkerhoon ja kerho hommasi kolme vuotta sitten liput Jyväskylän Paviljongissa pidettyille Rompepäiville. En ollut koskaan aikaisemmin käynyt Rompepäivillä. Kymmenenvuotias tyttärenpoikani Aimo oli matkassa mukana, ja hän sanoi, että mitä jos mekin rakennettaisiin yksi mopo. Sanoin että mikä ettei, voidaanhan me rakentaa. Rakennettiin tuo keltainen Super Sport ja kun siihen tarvittiin vähän lisäosia, niin jouduimme ostamaan mopon raatoja, että saatiin niitä osia. Sitten lähtikin mopo käsistä. Nyt meillä on kolmen vuoden jälkeen neljäkymmentäneljä mopoa. Vajaa kolmekymmentä niistä on rekisterissä ja sitten on vielä näitä aihioita odottamassa kokoamista.
Keltainen Tunturi Sport vm. 1973 oli Heikin ja Aimon ensimmäinen yhteinen projekti.
Mitä kaikkia teillä täällä on tänään
– Tämä tässä on Tunturi Puch Magnum. Se on harvinainen, näitä on Suomessa rekisterissä vain 20. Meillä näitä on kuusi kappaletta.
Tunturi Break, näitä meillä on vain yksi, mutta tämäkin on hyvin harvinainen. Näitäkään ei ole kovin montaa.
Tunturi City. Tällä on semmoinen historia, että kun noihin Magnumeihin piti saada osia, niin tässä on suurin piirtein sama moottori kun tuossa Magnumissa. Näitä sitten ostettiin, joten meillä on näitäkin nyt seitsemän kappaletta. Kaksi on myyty, niitä oli kaikkiaan yhdeksän.
Tämä on Pappa Tunturi automaatti, ja se löytyi Pielavedeltä. Siellä juopot oli ajaneet sillä 15 vuotta ja se oli hirveän huonossa kunnossa. Sillä oli käyty muutama kerta ojassakin. Sekin on nyt kunnostettu.
Tässä taas on ensimmäinen Sport-malli, sitten on Super Sport, niitä meillä on nyt rakenteilla viisi kappaletta. Sitten on sellainen hirveän harvinainen mopo kuin Tunturi Trial. Noita meillä on kaksi kappaletta, joita toinen on nyt kokoamisvaiheessa. Tuo on tietysti valmiina.
Tunturi Break L -mopoa valmistettiin vuosina 1985-1987. Moottori PUCH VZ 50 N4 moottori. Breakia tehtiin noin 700 kappaletta. Nykyään hyvin harvinainen.
Tunturi Tiger S, on Suomen ensimmäinen levyjarrullinen mopo. Siihen ihastuin tietysti jo ihan turvallisuudenkin takia, ja niitäkin on viisi kappaletta. Sitten Tigereitä on keltainen ja vihreä, jotka eivät väriltään ihastuttaneet, mutta niin vain päädyttiin semmoisetkin hommaamaan ja nekin ovat nyt kokoamisvaiheessa.
Teette nämä aina alkuperäisiksi?
– Kyllä, alkuperäisiksi, emme viritä niitä, vaan laitamme ne mahdollisimman alkuperäiseen kuntoon.
Oletko aiemmin yhtään rakentanu/tuunannu mopoja?
– Pikkupoikana ostin naapurin pojilta heidän romuttamansa Pappa Tunturin. Se oli minulla pahvilaatikossa osina ja sen kunnostin, maalasin ja korjasin moottorin kokonaan. Mutta se oli silloin ainoa. Mutta nyt tyttärenpoika houkutteli minut tähän mukaan eikä loppua näy, kun tyttärilläni on kaikkiaan neljä poikaa ja kaikki ovat vähän kiinnostuneita näistä mopohommista.
Tunturi City vm. 1977 Moottori Puch E50 1-vaihteinen automaattimoottori.
Rakennatko mopoja kaikkien lastenlastesi kanssa?
– Vähän kaikkien kanssa, kyllä. Neljästä pojasta Aimo asuu tuossa lähellä, joten hän on eniten mukana, kuten täällä näyttelyssäkin.
Kuinka usein pääsette yhdessä tekemään näitä mopoja?
– Viikonloppuisin, välillä viikollakin, mutta pääasiassa viikonloppuisin. Näihin käytetään paljon aikaa. Luulin, että tiedän kaiken mopoista, mutta Aimo hallitsee hirveän hyvin nämä mopot. Tietysti hän on siinä iässä, on kauhean kiinnostunut, tietää kaikkien mopojen varaosien hinnat, mitkä osat käy eri moottoreihin ja niin edelleen. Koska näitä Tunturi-mopoja on niin monta, niin niihin piti saada avaimenperä. Aimo suunnitteli Tunturi-avaimenperän, kilpailutti sen Kiinassa ja teetätti ne siellä. Niin että kyllä tässä aikaa kuluu.
Aimo Mansikka-ahon suunnittelema Tunturi-avaimenperä.
Mitä sinulle merkitsee, että pääset tekemään mopoja yhdessä lastenlastesi kanssa?
– Minulle se merkitsee siinä mielessä paljon, että voin olla ja viettää aikaa poikien kanssa. Toisaalta voin näyttää erilaisia työmalleja. Nykyisin tuntuu, että kädentaidot häviää, kun ollaan paljon tietokoneiden kanssa. Mielestäni on tärkeää, että oppii itse tekemään käsillä ja saa siitä hyvänolon tunteen, kun näkee työn jäljen. Varsinkin kun asutaan kaupungissa, niin tekemisen mahdollisuudet ovat rajallisia.
Tämä vaatii taloudellisten resurssien lisäksi tilaa. Neljäkymmentä mopoa ei ihan tavalliseen autotalliin mahdu. Kuinka iso halli teillä on?
– Niitä on neljässä eri paikassa. Nyt piti hommata vielä rakentamista varten halli. Piti saada koti tyhjäksi, kun siellä oli niin paljon tavaraa. Alakerran sohvalla oli viisi Tunturin istuinta ja vaimo sanoi, ettei vieraat sovi täällä istumaan. Sanoin, että onhan siinä jokaiselle vieraalle oma istuin, mutta se ei kelvannut. Nyt meillä on halli, missä rakennetaan ja siellä on varaosat. Saatiin koti tyhjäksi.
Pappa Tunturi Automat vm. 1975. Automaattivaihteinen ja keskipakokytkimellä varutettu mopomalli. Kyseinen yksilö löytyi Pielavedeltä.
Kerroit, että osa näistä mopoista on harvinaisia. Kuinka helppoa on löytää osia teidän rakennusprojekteihin?
– Aimo ottaa asioista selvää, mistä varaosia ja mopojen aihioita saa ostettua. Välillä varaosien löytäminen on todella vaikeaa. Esimerkiksi tämä Tunturi Magnum X. Englannista kyllä löytyisi osia, mutta kun Englanti erosi EU:sta, niin ne eivät lähetä tavaraa Suomeen. Tähän saatiin osia siten, että pyysin englantilaista moottoripyöräkerhokaveriani ostamaan osat ja lähettämään ne tänne Suomeen. Hän suostui ja saimme tarvittavat varaosat. Vaikka Italia on EU:ssa, niin sieltäkään kaikki eivät lähetä osia Suomeen. Todella hämmästyttävää. Vaikka varaosia löytää, kun kauan hakee, niin osien Suomeen saaminen on ongelma, aina ei viitsi vaivata tuttaviakaan, harmitteli Heikki Mansikka-aho.
Etualalla Puch-Tunturi Magnum X on myös hyvin harvinenanen mopo, jota valmistettiin 1982-1984. Automaattivaihteistolla varustettu Puch E50 moottori. Näitä on Suomessa rekisterissä vain 20 kappaletta.
Aimo Mansikka-aho
Innostutit isoisäsi mopojen rakentamiseen, mistä itsellesi lähti tämmöinen ajatus?
– Pienestä asti olen katsellut netistä videoita ja siitä se innostus näihin on varmaan lähtenyt.
Mitä se on merkinnyt sinulle, että saat tehdä mopoja yhdessä isoisäsi kanssa?
– Se on hauskaa. Toki siihen menee paljon aikaa, mutta se on kivaa yhdessä tekemistä.
Heikki ja Aimo viettävät paljon laadukasta aikaa yhdessä.
Mikä tässä on kaikkein parasta?
– Se on parasta, kun se vehje on valmis.
Kuinka isoja haasteita on välissä?
– Onhan välillä, jos ei tule kipinää tai muita sähkövikoja.
Mitä tehdään jos tulee haasteita?
– Käydään läpi, onko kosketushäiriöitä, vai onko vika tulpassa, vai jossain muualla.
Tunturi Super Sport vm. 1977. Putkirunkoinen.
Kuka hoitaa maalaukset?
– Suurin osa on pulverimaalautettu ammattilaisella, alkuperäisillä väreillä. Ja ennen sitä tietenkin hiekkapuhallettu.
Mikä näistä näytteillä olevista, kahdeksasta moposta joku sinun erityinen suosikki?
– Varmaan tuo musta Tiger, koska se on Tunturin paras mopo. Siinä on tehokkaammat jarrut ja paras ajomukavuus.
Keskellä oleva musta Tunturi Tiger S vm. 1986 on Suomen ensimmäinen levyjarrullinen mopo ja on Aimon suosikkimopo.
Onko koskaan tullut hetkeä, että nyt saa riittää? Vai onko se aina vaan mukavaa tämä rakenteleminen?
– Kyllä välillä menee vähän hermot, jos tulee isompia ongelmia vastaan.
Mitä sitten tehdään?
– Vähän aikaa pitää tuuletella ja sitten yrittää uudestaan.
– Aimolla on hyvät hermot, todella rauhallinen kaveri, vakuutti isoisä.
Tunturi Trial vm. 1982 jatkaa harvinaisten mopojen sarjaa.