Mies hankki pyörän entisen Neuvostoliiton hajoamisvaiheissa Virosta vuonna 1991.
– Venäläisillä oli Moskovassa Tekniikan Instituutti, jonne he hankkivat uusia länsimaisia moottoripyöriä purettavaksi. Tavoitteena oli ottaa oppia länsimaisesta rakentamisesta, Kari Ylisaari. – Laitos lakkautettiin maan hajoamisen yhteydessä, ja pyörät joutuivat mikä minnekin.
– Tämä Harrikka salakuljetettiin osina Eestiin useammassa rekkakuormassa, ja minä pääsin näkemään sen tuttavieni puutarhapöydälle koottuna läjänä osia. Laskeskelin osat, ja vaikutti siltä, että niitä oli suurinpiirtein riittävästi, joten kaupat tuli. Vaihdossa annoin toisen Harrikan, koska rahaa ei haluttu.
Ylisaaren kaupassa saama pyörä on harvinainen Harley-Davidson WLDR 1941. Sen moottori on kaksisylinterinen ja 750-kuutioinen. Mallia on valmistettu vuosina 1937-1941, ja viimeistä vuosimallia vain 171 kappaletta, joista kuusi tiedetään olevan jäljellä. Kilpakäyttöön tarkoitetut pyörät vain ajettiin rikki ja loppuun, mikä selittää vähäisen säilyneiden määrän.
Vuodesta 1942 lähtien Harrikka valmisti pääasiassa sotakäyttöön tarkoitettua WLA-mallia.
WLDR-malli on tarkoitettu kisakäyttöön, joskin sitä on valmistettu myös katukäyttöön, mutta vain muutama kappale.
Ostettuaan pyörän itselleen Ylisaari kunnosti sen alkuperäiskuntoon, koska kyseessä oli vanha kisapyörä.
– Sitä ei ole koskaan käynnistetty sinä aikana kun pyörä on ollut Suomessa. Kun sain sen valmiiksi, niin se on siitä lähtien, 22 vuoden ajan ollut olohuoneessani. Harley-Davidsonin satavuotisjuhliin 2003 vein sen nähtäväksi Tampereelle.
– Nyt sovimme Seinäjoen Mp-näyttelyn näytteilleasettajan kanssa, että tuon sen tänne, eikä sitä enää viedä takaisin olohuoneeseen. Se on liian tuttu koriste, Ylisaari myhäilee.
– Ehkäpä nyt myös käynnistän sen.
Ylisaaren pyörä oli varsin täydellinen silloin, kun hän se osti. Merkittävin osapuutos oli kaasutin, joka mallissa on omanlaisensa, mutta se kulkeutui hänelle myöhemmin.
– Sylinterikannet onnistuin ostamaan alkuperäistä vastaavat myöhemmin. Kisakäytössä kun pyörää oli huollettu, niin ilmeisesti tulppien vaihdossa oli rikottu useita jäähdytysripoja, Ylisaari toteaa.
– Ranskasta soitettiin minulle muutama vuosi sitten, että tiedetään, että viisi näitä on vielä jäljellä ja entisestä Neuvostoliitosta voisi vielä löytyä yksi. En viitsinyt kertoa, että taitaa olla tämä minun pyöräni, Ylisaari myhäilee.
No joko olisit valmis myymään pyöräsi?
– Mikä ettei, kun vain hinnasta sovitaan, Ylisaari päättää.
Aiheesta aiemmin:
Päivän video: Entä kun unelmiesi käytetyn Harrikan moottori onkin jotakin aivan erityistä?