Naismotoristit osa 2. Facebookin Naismotoristit -ryhmä täytti 11 vuotta ja siinä on jo lähes 4 000 jäsentä

Kotimaisia moottoripyöräilyyn liittyviä Facebook-ryhmiä löytyy kymmeniä, ellei satoja. Tarkkaa lukua tuskin kukaan tietää. Nimensä mukaan vain naisille tarkoitettu "Naismotoristit"-ryhmä perustettiin helmikuussa 2010, ja nyt siinä on jo lähes 4 000 jäsentä. Se on avoin kaikille moottoripyöräilyä harrastaville tai niistä kiinnostuneille naisille pyörän kokoon tai merkkiin katsomatta. Kysyimme ryhmän perustajalta Eija Hintikalta ja ryhmän toiselta ylläpitäjältä Minna Asikaiselta ryhmän syntyhistoriasta, ryhmähengestä ja tietenkin heidän omasta historiastaan moottoripyöräilyn parissa.

Mistä teidän oma kipinänne moottoripyöräilyyn on saanut alkunsa?

Eija: Moottoripyörät ovat kiehtoneet minua jo aivan pikkulikasta lähtien. Isäni kahdella veljellä oli Jawat, joita he roplasivat mummolan pihalla. Olin kesät mummolassa ja aina varikolla. Aina kun silmä vältti, ajelin pikkuveljeni mopolla. 70-luvulla tyttökaverini veljellä oli tuutti-Honda ja siitäkös me innostuttiin. Oltiin jo hankkimassa pyörää itsellemme, mutta isä kielsi, samoin tyttökaverini veli. Moottoripyörän tilalle tulivat poikaystävä, opiskelut, työt, lapset....noina vuosina moottoripyörät jäivät haaveeksi.

Moottoripyörät ovat kiehtoneet Eija Hintikkaa pikkulikasta lähtien.

Vuonna 2007 entinen naapurini Sisko ajoi pihaan moottoripyörällä ja siitä se lähti. Lentokentän laidalle pistettiin pitstop pystyyn, ajoin muutamia kertoja ja sen jälkeen olinkin valmis hankkimaan oman pyörän, Yamaha Virago 500:n. Siskon puoliso ajoi sen Tuusulasta puolestani kotiin, mutta heti seuraavana päivänä ajettiin jo ensimmäiset reissut. Ajoin Yamahalla vuoden, jonka jälkeen ostin Honda VT Shadow 750:n, joka minulla on edelleen.

Minna: Mopoikäisenä ajelin veljeni vanhalla Honda Monkeyllä, mutta ajatus isommasta prätkästä syntyi vasta, kun seurasin sivusta poikaystäväni moottoripyöräharrastusta. Itse olen ajanut vuodesta 2017 alkaen, eli tämä on viides ajokauteni. Pyöränäni on Honda CB500F, jonka ostin uutena heti A2-kortin ajettuani. Sittemin olen korottanut kortin isoon A:han, mutta tarvetta isomman pyörän hankkimiselle ei ole.

Mistä ajatus Naismotorit Facebook-ryhmän perustamisesta syntyi?

Eija: Minulla ei ollut mitään tietoa naismotoristien ryhmästä tai onko naisille omaa ryhmää, joten päätin sen perustaa. Ajattelin, että olisi kiva saada yhteys ja sitä kautta tutustua toisiin naismotoristeihin, sillä kyllähän heitä on. Ensin ehdotin nimeksi Nicemotoristi, mutta heti tuli palautetta, että ei se käy, joten nimeksi tuli Naismotoristit.

Minna Asikainen on ollut Naismotoristit Facebook-sivujen ylläpitäjänä vuodesta 2018. Kuva: Simo Kuuslampi.

Minna: Vuonna 2017 olin mukana järjestämässä Hämeenlinnassa tapahtuvaa naismotoristimiittiä. Sen jälkeen Eija Hintikka taisi katsoa, että olen sen verran innokas ja aktiivinen, että minut nimitettiin ylläpitäjäksi vuonna 2018.

Naismotoristit ryhmässä on tällä hetkellä lähes 4 000 jäsentä, kuinka ryhmä lähti kasvamaan?

Eija: Alussa juoksin puolisolleni kertomaan, että ryhmässä on JO 25 naismotoristia, siitä se lähti kasvamaan.

Minna: Uusia jäseniä tulee tasaiseen tahtiin. Piikkejä saattaa tulla, jos joku mainitsee ryhmän jossakin toisessa ryhmässä. Itse yritän värvätä uusia jäseniä parhaani mukaan, mainostan aina hyvän paikan tullen.

Kuinka mielestänne Naismotoristit-ryhmä toimii?

Eija: Lähtöajatuksenani oli tutustua toisiin naismotoristeihin ja se on toteutunut ryhmässä laajemminkin. Naiset kyselevät ajoseuraa omilta lähikunnista, ovat saaneet ystäviä ja tuttavia lajin parista. Maakunnittain on myös omia ryhmiä.

Minna: Ryhmän tavoitteena on tuoda kaikki naismotoristit yhteen. Ryhmään voi tulla omana itsenään, kysellä apua, kertoa vinkkejä, kokeneemmat auttavat noviiseja ja jaetaan hyvää fiilistä. Parasta on, jos ryhmän kautta löytää uusia (ajo)kavereita. Monella muullakin motoristiryhmällä on varmasti nämä samat "tavoitteet", mutta meidän keskusteluissa on hitusen enemmän naisellisia asioita mukana. Saatamme esimerkiksi manata, kuinka paljon vaikeampaa naisten on käydä puskapissalla ajoreissulla, olemme luetteloineet sopivia pyöriä lyhyille kuskeille (aihe, joka mietityttää usein) jne. Naismotoristeihin kohdistuu jonkin verran myyttejä ja harhaluuloja, on hienoa ja inspiroivaa tajuta, että moottoripyöräharrastus ei ole sukupuolesta riippuvainen, vaan naiset pystyvät kaikkeen samaan kuin miehetkin! Emme myöskään näe muita motoristiryhmiä "kilpailijoina". Jos joku löytää hyvän ryhmän, niin sitä saa vapaasti mainostaa Naismotoristeissa.

Monissa FB-ryhmissä näkyy välillä isojakin "myrskyjä". Miten olette saaneet Naismotoristit-ryhmän pysymään asialinjalla?

Eija: Ryhmä on saanut monelta naiselta palautetta, miten poikkeuksellisen hyvä ryhmähenki Naismotoristeissa on. Ei mollata, haukuta, väheksytä vaan innostetaan, annetaan asiallista palautetta, neuvoja, vinkkejä, ym. Nämä Facen myrskyt ovat melko lailla ohittaneet meidät, tai jos joku on yrittänyt, on joutunut pettymään kun naiset eivät ole lähteneet isommin näihin myrskyihin mukaan ja siksi ovat tyssänneet alkuunsa. Porukat ovat huomanneet, että tässä ryhmässä ei lähdetä mukaan mihinkään negatiiviseen.

Minna: Ihan täysin myrskyiltä ei vältytä varmasti missään ryhmässä. Tasaisin väliäjoin keskustellaan esimerkiksi vähäpukeisista naismotoristeista. Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen ja ryhmässä on yhtä paljon mielipiteitä kuin sillä on jäseniä, eikä kenenkään mielipide ole väärä. Onneksi kaikki ovat tämän ryhmässä ymmärtäneet. Kieli on pysynyt siistinä, eikä ketään ole tarvinnut erottaa ryhmästä huonon käytöksen vuoksi.

Naismotoristit Woman Rider Word Reley -tapahtumassa Jämsässä. Kuva: J-P Laine.

Onko Naismotoristeilla kokoontumisia tai muuta vastaavaa konkreettista toimintaa?

Eija: Isoja joukkotapaamisia ei liiemmälti ole. Olen mielissäni, että Minna lähti ylläpitäjäksi. Hän järjesti ensimmäisen miitin Hämeenlinnaan.

Toinen alkuajan miitti oli Vehoniemessä, jossa vertailtiin ajokkeja, niiden kokoa ym.

Osallistuimme WRWR (Woman Rider Word Reley) -tapahtumaan ja myös MKKV:n (Motoristit Koulukiusaamista Vastaan) -tapahtumiin. Jäsenet kirjoittelevat/jakavat tietoa Naismotoristit-sivuilla hyvistä ajoreiteistä, kahvipaikoista ja kokoontuvat erilaisilla porukoilla keskenään.

Eija Hintikan ensimmäinen pyörä oli Virago, jonka hän vaihtoi vuonna 2008 Honda 750:seen.

Minna: Yhteisiä tapaamisia on järjestetty, mutta mitään säännöllistä toimintaa ei ole. Tapaamisten järjestäminen on kiinni jäsenten omasta aktiivisuudesta. Tapaamisissa, joita itse olen ollut järjestämässä, on demokraattisesti äänestetty tapaamispaikasta ja -ajasta. Näin varmistetaan, että mahdollisimman moni halukas pääsisi mukaan. Harmittavasti tapaamiset ovat painottuneet Etelä-Suomen alueelle, vaikka myös pohjoisemman Suomen naismotoristeja olisi mukava tavata. Yleensä paikaksi valikoituu jokin kahvila tai ravintola, jonne ajetaan yhdessä tai useammassa letkassa. Tapaamisissa on ollut hyvä meininki ja naiskokoontumisille on selvästi kysyntää!

"Virallisten" ryhmätapaamisien lisäksi on pienempiä tapaamisia ja letka-ajoja, joita järjestetään lyhyelläkin varoitusajalla Whatsapp-ryhmäkeskustelujen kautta. Onpa jotkut innostuneet pitämään myös kuntoiluporukkaa. Helmikuussa 2020 perustettu Naismotoristien VeriRyhmä, jolla on oma Facebook-sivut, voitti SMOTO:n Verestä Hyviä Muistoja -kampanjan, eli oli heti perustamisvuonnaan aktiivisin verta luovuttanut moottoripyöräkerho/-ryhmä. Ryhmän nimissä tehtiin huikeat 170 verenluovutusta.

Naismotoristit olivat aktiivisia verenluovuttajia. Sanni Seppälä Verestä Hyviä Muistoja -kampanja kunniakirjan ja palkinnon kanssa.

Onko teillä jokin tietty työjärjestys, miten jaatte ylläpitäjän tehtävät?

Eija: Minna on hyvä tyyppi ja pyysin häntä ottamaan enemmän roolia tässä ryhmässä. Seuraan ryhmään pyrkijöitä ja hyväksyn heidät, jos täyttävät nämä vähäiset kriteerit.

Minna: Työjärjestystä ei ole erikseen sovittu. Enimmäkseen ylläpitäjän "työ" on uusien jäsenten hyväksyminen ryhmään ja se ei vie paljoa aikaa. Ryhmä pyörii hyvin omalla painollaan. Kuitenkin toivoisin, että ryhmälle saataisiin ainakin vielä yksi ylläpitäjä, joka olisi aktiivisesti mukana järjestämässä tapahtumia.

Naismotoristeilla on oma logokin.

Vuonna 2018 ryhmän sisällä syntyi idea oman logon tekemisestä. Logoa mietittäessä, keskusteltiin muun muassa siitä, pitääkö logossa näkyä moottoripyörä ja jos pitää, niin minkälainen. Muutaman ehdotuksen parista, Tuuli Karilan tekemä logo äänestettiin voittajaksi. Voittajaksi valikoituneessa logossa on naismotoristi kypärä päässä ja kypärän alta hulmuavat hiukset. Kaikilla naismotoristeilla ei luonnollisestikaan ole pitkiä hiuksia, mutta onneksi todella moni on silti ottanut logon omakseen - oli pitkiä hiuksia tai ei!

Logosta on tehty tarroja, kangasmerkkejä ja tuubihuiveja. Lisäksi Spreadshirtistä voi tilata esimerkiksi paidan tai hupparin Naismotoristit-logolla, kertoi vielä Minna Asikainen.

Naismotoristit Facebook-ryhmä löytyy täältä: https://www.facebook.com/groups/naismotoristit

Naismotoristien VeriRyhmä löytyy täältä: https://www.facebook.com/groups/506459436955627