Henrik Budich opettamassa ajoasentoa.
MP69:n tapahtuman kouluttajasta Henrik Budichista enemmän erillisessä jutussa, samoin MP69:n koulutusvastaavan Kalle Ryyminin näkemyksistä koulutuksen merkityksestä. Tässä jutussa hieman kokemuksia ajokoulutuksesta, joka sai paatuneet moottoripyörätoimittajatkin henkisesti nostamaan hattua ja kiittelemään useaan otteeseen nöyrin mielin.
Koulutus järjestettiin Visuvedellä Virroilla erään tehdaskiinteistön laajalla pihamaalla. Puitteet olivat erittäin hyvät ja kelikin sopiva.
Tarkoituksenamme oli lähinnä tehdä juttua Henkasta, mutta ennen kuin ehdimme kissaa sanoa, olimme mukana koulutettavien joukossa. Paikalla oli toistakymmentä kouluttajaa, jotka olivat jo edellisenä iltana saaneet omaksuttavakseen koulutuksen teoriaosuuden. Tänään olivat vuorossa konkreettiset ajoharjoitukset.
Totesimme olomme erittäin epävarmaksi, kun jouduimme samalle viivalle kokeneiden ajo-opettajien kanssa. Henkka kuitenkin totesi, että "sellaista ei kannata ajatella, jokainen koulutettava on omassa boksissaan", mikä ainakin teoriassa helpotti oloa.
Henrik ja tarkkakorvaiset kuulijat.
Perusajoasento uusiksi
Kuten ajokoulutukset usein, tämäkin aloitettiin ajoasennon opettelulla. Vaan viesti olikin poikkeava: "Istutaan satulan syvimmässä kohdassa. Ylävartalo nojaa vähän eteenpäin, leukaa hiukan alaspäin ja niska rentona ja suhteellisen suorana, jolloin katsotaan hiukan ikäänkuin silmäkulmien alta (riippuu paljon moottoripyörästä, Henkan huomautus). Sitten kädet pikkurillin ja peukalon muodostamina kouruina vipumaisesti stongalle. Etu- ja keskisormet kytkin- ja jarrukahvoille. Sitten kädet rennoiksi. Tällä tavalla ylävartalo ja kädet pysyvät rentoina," Henrik Budich opetti. "Ja polvilla ei puristeta tankkia."
Ajoasennon hakemista: stonga rajoitinta vasten, käsi suoraksi. Sen jälkeen käden lievä oikaisu ja stonga suoraan. Siinä se on.
Ajoasennon hakemista: stonga rajoitinta vasten, käsi suoraksi. Sen jälkeen käden lievä oikaisu ja stonga suoraan. Siinä se on. Kun toimintaa on luvassa ja kun on toimittava, kyynärpäitä nostetaan hiukan ylöspäin, kuin jousen kaarelle ja etuvartaloa taivutetaan samanaikaisesti hiukan eteenpäin.
Asennon muutoksessa tavoitteena on saada ylävartalosta liikkuva, jolloin pystyy reagoimaan tarvittaviin ajolinjan muutoksiin ja ajamiseen rennon ylävartalon ja rentojen käsien avulla. Emme yritä tässä toistaa opetusta, ettei kukaan lähde opettelemaan sitä itsekseen ja mahdollisesti väärin, mutta asentotreenien yhteydessä oli helppo todeta, ettei paluuta vanhaan tapaan, jossa istutaan selkä suorana ja polvilla tankkia puristaen, vain ole.
Ajatus on sen suuntainen, vähän kuin seisaaltaan ajettaessa, että pyörä liikkuu tarvittaessa kuskin asennon sisällä, sen sijaan että kuski pyörisi pyörän ympärillä. Tärkeintä on, että asento mahdollistaa liikkuvat, rennot käden ja ylävartalon, ja että sormet ovat valmiina kahvoilla jarruttamaan tai operoimaan kytkinkahvalla, ja ennen kaikkea: käsiin saadaan nopeutta ja voimaa sitä tarvittaessa. Etujarrulla jarrutuksen aikana voi samalla hallita ranteella ja peukalolla kaasukahvaa.
Omaehtoista asentoharjoittelua.
Kaarrejarrutusharjoituksia
Seuraavaksi siirryttiin jarrutusharjoituksiin, joissa opeteltiin pelkästään etujarrulla tehtävää herrasmiesjarrutusta, joka alkaa kevyellä puristuksella, tiukkenee voimakkaasti, ja siinä vaiheessa, kun pyörä pysähtyy, päästetään jarrusta kokonaan irti. Homma oli yllättävän vaikeaa ja mielenkiintoista, varsinkin kun samalla yritti opetella uutta ajoasentoa, ja ottaa kaikkea siihen liittyvää huomioon.
Näin kannattaa Budichin mielestä toimia: Tommin Hondan tankkilaukun päällä on opittavien asioiden muistilista.
Sen jälkeen siirryttiin treenaamaan kaarrejarrutuksen hallintaa.
"Meillä on totuttu siihen, että moottoripyörällä kaarteessa jarrutus on kielletty miltei kategorisesti, minkä vuoksi sitä ei myöskään treenata. Se on kuitenkin mahdollista hallitusti, ja on parempi harjoitella sitä etukäteen, kuin joutua harjoittelematta tilanteeseen, jossa olemme ajamassa kaarteeseen, ja se tiukkeneekin yllättäen paljon enemmän kuin siihen ajaessamme luulimme" Budich totesi.
Kaarrejarrutusta treenattiinkin sitten ajamalla ympyrää jarruttamalla etujarrulla ja vakionopeudella, joskin jarrutuksen voimaa vaihdellen. Tavoitteena oli kompensoida jarrutuksen pystyyn nostava voima kallistamalla ja kohdistaa eturenkaaseen ja etujousitukseen painetta. Harjoitus oli erittäin mielenkiintoinen ja avartava.
Tästä se lähtee!
Jo aivan senkin vuoksi, että se osoitti, ettei pyörän hallintaa voi koskaan opetella liikaa. Puhumattakaan siitä, että yksi kaarreajon haasteista on juuri ajonopeuden hallinta yllättävissä tilanteissa, olivatpa ne sitten esteitä tiellä tai liian voimakkaasti tiukkeneva kaarre.
Viimeiseksi harjoitteeksi kohdaltamme jäi kaarreharjoituksen jatkaminen kaarteesta uloslähtöä opettelemalla. Tällöin jarrun päästäminen piti oppia ajoittamaan oikein ja samalla siirtyä avaamaan kaasua.
Tässä kohtaa siirryimme porukalla lounaalle, jonka jälkeen muut jatkoivat koulutusta, me jouduimme valitettavasti siirtymään muiden työhaasteiden äärelle paluumatkan uutta ajoasentoa harjoitellen ja erittäin kiitollisina saamistamme opeista.
Palautetta jarrutusharjoituksesta.
Olimme koulutuksessa mukana vain kolmisen tuntia, mutta suhde omaan ajamiseen muuttui todella paljon sinä aikana. Jo uusi asento ja jatkossa kaarreharjoittelun opetteleminen avaavat uusia kuvioita.
Ehkä kaikkein tärkeintä oli kuitenkin se, että tämä koulutus osoitti sen, ettei KOSKAAN voi harjoitella liikaa eikä osata kaikkea, mitä moottoripyörän hallintaan liittyy.
MP69 järjestää taas ennakoivan ajon koulutuksia ensi keväänä. Kannattaa käydä poimimassa Henkan opetuksen siihen mukanaan tuomat hedelmät.
Aiheesta lisää:
Henrik Budich: kokeneen mp-kouluttajan näkemyksiä ja kouluttamisen filosofiaa
Kaarrejarrutusharjoittelua.
Teksti Erkki Mäki – kuvat Eija Kyllönen ja Erkki Mäki