Artiola Racing Team järjesti kaikille halukkaille mahdollisuuden kyytiin sivuvaunuratamoottoripyörän kyydissä. Lauantaina Mauri 18 -myrsky riepotteli Etelä- ja Länsi-Suomea paikallisten sadekuurojen säestämänä. Saavuimme paikalle iltapäivällä, jolloin tuulet alkoivat jo laantua ja aurinkokin näyttäytyi pilvien raosta, mutta ilmeisesti kurjasta säästä säikähtäneinä Botniaringillä ei ollut varsinaista ruuhkaa.
Kypärä päähän, hanskat käteen ja menoksi.
Kauaa emme ehtineet miettiä, mihin olimme lupautuneet, kun jo pääsimme tositoimiin. Saatuamme ajopuvut päällemme Arto Pöyhönen näytti, miten kelkassa ollaan ja mistä pidetään kiinni. Kypärä päähän, hanskat käteen ja menoksi.
Markku Artiolan kuljettama sivuvaunupyörä ampaisi radalle. Ensimmäiset kierrokset mentiin tunnustellen. Kyydissä hymy oli herkässä. Kolmannelle kierrokselle lähdettäessä tunsi, miten vauhtia tuli lisää. Jo ensimmäisillä kierroksilla kaarteissa sai pitää kiinni, mutta nyt sateen liukastamalla radalla pyörä luisti kaarteissa.
Pari ensimmäistä kierrosta mentiin tunnustellen.
Vaistomaisesti kädet puristuivat tiukemmin kiinni niille varattuihin paikkoihin. Tästä johtuen maitohapot alkoivat tuntua käsivarsissa ja voimat alkoivat ehtyä. Tyypillisiä alottelijoiden virheitä. Vaikka palatessamme varikolle kädet tärisivätkin tarpeettomasta puristamisesta, ei voinut lakata hymyilemästä.
Kädet maitohapoilla, mutta hymy ei hyydy.
Kuinka lujaa mentiin?
– Viimeisellä kierroksella tultiin suoran päähän 170-180 km/h, vastasi Artiola.
Sivuvaunumoottoripyörän hallintalaitteet poikkeavat normaalipyörästä. Tässä Erkki Mäki (vas.) opettelemassa.
– Samat kokemukset olivat allekirjoittaneellakin. Sitä istui jotenkin jäykkänä ja pahinta odottaen, eikä osannut rentoutua. Väsyyhän ne kädet siinä ilman muuta. Hienoa oli joka tapauksessa. Joten ensi kesänä tietysti uudestaan, josko löytyisi tarvittava rentous, ja oppisi liikkumaan ja nauttimaan purkissa olemisesta, Motouutisten päätoimittaja Erkki Mäki totesi.
– Kyydissä ollaan ihan rentona. Kun pääsee oikeaan rytmiin, niin kaarteissa ei itseasiassa tarvitse tehdä mitään, koska pyörä liikkuu purkkarin alla, selitti Arto Pöyhönen myöhemmin.
Kyydissä ollaan ihan rentona, selitti Arto Pöyhönen.
Näinhän se varmaan on, mutta tämän kokemuksen perusteella kunnioitus sivuvaunujen purkkiorjia kohtaan nousi entisestään. Kilpailuissa vauhti on ihan toista luokkaa kymmenen kierrosta. Olisi tehnyt mieli mennä vielä uudestaan kyytiin, mutta sen verran tuo turha puristaminen ja jännittäminen vei käsitä voimia, että uusinta täytyi jättää toiseen kertaan.
Pyörän stongassa purkkaria säikyttelemässä
– Kävin kokeilemassa sivuvaunuratamoottoripyörällä ajamista, ja on se mielenkiintoista. Tietenkin varsin erilaista sooloon tai jopa normisivuvaunuyhdistelmäänkin verrattuna. Pettynyt olen lähinnä itseeni, kun en malttanut (tietenkään, tiedättehän suomalaisen miehen? toim. huom.) kunnolla opetella rauhassa nappivaihteitten ja kytkimen sekä jarrukahvan käyttöä. Nappivaihteet sinänsä ovat tutut, mutta kytkin ja jarrukahva ovat vierekkäin. Lisäksi oikealla nappivaihteen painike on aika ahtaassa paikassa.
Piti tietenkin vain lähteä ajamaan, joten meno oli melkoista tökkimistä. Kunnioitus purkkareita kohtaan kasvoi entisestään pilvenpiirtäjän korkuisilla kerroksilla, kun Arto pysyi kyydissä hämmentävistä luulluista kytkimen käyttöyrityksistä huolimatta, jotka osuivatkin tehokkaisiin jarruihin ja tökkäisyt olivat varmaan melkoisia. Tosin vauhtia ei ollut juurikaan, mutta silti.
'Pikkuisen ahtaalta tuntuu...'
– Toinen ongelma oli se, etten oikein kunnolla mahtunut vaunun kyytiin ja saanut vatsaani tuettua pehmusteisiin, vaan olin käsieni varassa samalla kun ohjasin, joten se toi lisää hankaluuksia, ja niska sekä muu keho väsyivät todella nopeasti. Lisäksi aikanaan murtunut jalkani ilmoitti asennon ahtaudesta.
Mutta jotain ihmisen päässä on ilmeisesti vikana, kun oletan, että ensi kerralla mahdun vaunuun paremmin, löydän paremman asennon ja jalkakin hyväksyy tapahtuman. Sekä että tietysti teen pidemmät kahvasulkeiset ennen ajoonlähtöä, sillä ehdottomasti haluan päästä kokeilemaan uudelleen. On se niin mielenkiintoista puuhaa, Erkki Mäki toteaa. – Suosittelen ehdottomasti: jos vähänkään sivuvaunuratamoottoripyörän kyydissäolo tai ajaminen - jopa kilpaa-ajaminen kiinnostaa - ottamaan yhteyttä Makeen esimerkiksi Artiola Sidecar Teamin Facebook-sivun kautta, jotta pääsee testaamaan. Huippukokemus.
Lisää harrastajia ratamoottoripyöräilyn sivuvaunu-luokkaan.
Marko ja Ville Hurme
Viereisessä boxissa Botniaringillä nähtiin kaksi muutakin sivuvaunuratamoottoripyörää. Päättyneellä kaudella yhden kilpailun ajaneet Marko ja Ville Hurme käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja olivat vielä treenaamassa Botniaringillä. Toinen paikalla olleista pyöristä oli hyvinkin tuttu. Timo Kallion ohjastama Rock Motosportin väreissä oleva pyörä on helppo tunnistaa. Kuluneella kaudella tiukan vastuksen Artiolalle antanutta Timo Kalliota ei Jurvassa näkynyt, sillä pyörää oli testaamassa tulevan kauden uusi tiimi, Juha Soppa vaimonsa Jaanan kanssa.
– Pääsin Virtasalmella Motoparkissa Markku Artiolan kyytiin ja sanoin siellä, että ryhdyn purkkariksi heti, jos mieheni alkaa ajamaan sivuvaunuluokassa, kertoi Jaana Soppa.
Juha ja Jaana Soppa löysivät yhteisen harrastuksen sivuvaunuratamoottoripyöräilystä.
– Olen aikaisemmin ajanut kilpaa soolo-pyörällä. Minulle on aivan sama, millä kilpaa ajan, kunhan vain pääsen ajamaan. Tämä on siinä mielessä hyvä, että nyt meillä on vaimoni kanssa yhteinen harrastus, iloitsi puolestaan Juha Soppa.
Rata-aikaa oli vielä jäljellä, joten Markku Artiola lähti radalle kyydissään Arto Pöyhönen. Rata oli kuivunut, keliin sopivat renkaat vaihdettu alle ja vihdoin päivän hissuttelujen jälkeen mestari pääsi näyttämään oikeaa kisavauhtia.
Botniaringin avauskilpailussa Pekka Päivärinnan kyydissä ollut Anssi Rekola oli ahkerasti 'ulkoiluttamassa' Artiola Racing Teamin toista pyörää. Kyydissä Mia Karjalainen.
Vielä yhdet kilpailut ennen kauden päätöstä.
Vaikka viikonloppuna vietetty ratapäivä olikin epävirallinen ajokauden päätösviikonloppu, niin Artiola Racing Team pakkasi tiistaina bussinsa ja suuntasi illalla kohti Assenia siellä ajettaviin BSB (British Superbike Championship) osakilpailuun.
Markku Artiola ja Arto Pöyhönen lähdössä vielä kerran Botniaringin radalle.
Miksi vielä Asseniin?
– Koska tänä vuonna on saanut ajaa niin vähän, Artiola veistelee.
– Kun pyörät hommataan, niin ajamista varten sinne lähdetään, ei näyttelemistä varten. Kerran harrastaa jotakin, niin matkojen pituus on toisarvoinen asia. Pöyhösen Arto lähtee kyytiin ja mekaanikoiksi mukana Karit Karttiala ja Saarenmaa. Tämä on viimeinen vuosi, kun BSB:ssa voi ajaa 1000cc sivuvaunumoottoripyörillä, perustelee Markku Artiola Hollantiin suuntautuvaa kisamatkaansa.
MM-sarjassa on jo siirrytty täysin 600cc sivuvaunuratamoottoripyöriin. Oletko koskaan harkinnut vaihtavasi oman 1000cc pyöräsi 600cc:en?
– En, kuului napakka vastaus.
Juha ja Jaana Soppa ovat tuolla radalla harjoittelemassa Timo Kallion pyörällä. Mistä Kalliolle uusi pyörä?
– Vielä ei ole aivan täysin varmaa, mutta jos Timo saa asiat järjestymään, niin tuomme hänelle Hollannista 600cc sivuvaunuratamoottoripyörän. Ensi vuonna hän aikoo ajaa muutaman MM-osakilpailun, Markku Artiola tiesi kertoa.
Meidän oli aika kiittää ja lähdimme kotimatkalle.
Juha Kujanpää yksi lauantain kyyditettävistä.