Puhelinsoitto Harjulle toi aivan erilaisen vastauksen kuin mitä olisi osannut odottaa. Ensin irtosi hersyvä nauru.
– Tiedätkö, koko reissun ajan ihmiset tiesi alusta asti keitä olemme ja missä ja miksi menemme. Jo junassa menomatkalla ravintolavaunussa ihmiset tulivat kättelemään, ja jopa Altalla leirintäalueen omistaja tuli sanomaan, että "olette kuuluisia", Aki Harju nauraa. – Eikä pelkästään motoristit, vaan nimenomaan aivan tavalliset ihmiset.
– Yksikin mies kätteli meidät ja kysyi, että oletteko te se motoristiporukka, josta Motouutisissa oli juttua. Moni oli myös sitä mieltä, että VR ei ole tässä asiassa hoitanut hommiaan kovinkaan hyvin.
– Juttu oli ilmeisesti myös kiirinyt VR:n johdon korviin, sillä lähtiessämme torstai-iltana ei paikalla näkynyt häivähdystäkään VR:n edustajista tai muitten lehtien toimittajista. VR:n viestintäpäällikkö sanoi, kun kysyi meiltä edellisenä päivänä jutuntekolupaa, että joku tulee paikalle, mutta hiljaista oli.
Hihnoja ja rytkytystä
– Tampereella siinä junan autovaunun alakerrassa, jonka olimme varanneet käyttöömme, oli ainoastaan kolme hihnaa, joilla laittaa pyöriä kiinni. Se ei tietenkään riittänyt, koska pyöriä oli kaikkiaan 16. Mutta se ei ollut ongelma, sillä olimme varautuneet tähän, ja kaikilla oli omat hihnat mukana.
Takaisin Kolarista lähdettäessä vaunussa oli todella hyvin hihnoja: niitä oli metrin välein paikallaan ja vielä VR:n miehet auttamassa, se oli nappisuoritus.
Se mikä yllätti, oli, että vaunut rytkyivät yllättävän paljon. Ne peruutettiin esimerkiksi muuhun junaan melkoisella voimalla kiinni, mutta pyörät pysyivät hyvin paikallaan.
Meillä oli tosiaan 16 pyörää, kun alunperin niitä piti olla 19. Laskeskelimme, että samaan tilaan olisi mahtunut hyvinkin 24 pyörää, ja yläkertaan toiset 24 pyörää, Harju ynnää.
Junakuljetus toimi todella hyvin
– Meidän mielestämme junahomma toimi todella hyvin. Kun on kaksi hihnaa mukana pyörää kohti, niin kiinnittäminen onnistuu hyvin. Pyörä sivuseisontatuelle, ja toinen hihna kiinnitetään eturungosta vähän etuviistoon ja toinen takaosasta takaviistoon siten, että hihnat vetävät jalallepäin ja lisäksi lukitsevat pitkittäin eteen ja taaksepäin. Lisäksi vedimme vielä nippusiteellä etujarrut kiinni ja sujutimme ovitopparit takarenkaan alle.
Laitoimme pyörät sillä tavalla lomittain, että aina edellisen pyörän takapyörä ja seuraavan etupyörä olivat samalla kohtaa. Näin mahtui kolme pyörää yhden auton tilaan. Jos haluaa neljä pyörää autoa kohti, niin pyörät tulevat vierekkäin ja kiinnitys sitten kannattaa laittaa kahden pyörän yli yhtäaikaa.
Oli yllättävää, että pyörät pysyivät noin hyvin paikallaan, sillä meno oli melkoista rytkettä välillä. Jos ajattelee, että autolautat hetkuvat melkoisesti, niin kyllä junakin kallistelee välillä yllättävän paljon ja rytkyy raiteitten vaihdon yhteydessä. Mutta lähtö ja pysähtyminen olivat pehmeitä ja sujuivat hyvin.
Asiassa on tietenkin sekin näkökulma, että kun kyse on itsekunkin omasta moottoripyörästä, niin haluaa kiinnittää sen varmasti niin hyvin kuin mahdollista ja välttää kaatumisen riskiä, Harju pohtii.
"Maailman mahtavin matka"
– Itse matka oli sinänsä maailman mahtavin. Aurinko paistoi täydeltä terältä, niin että satuimme hyvään väliin. Menimme Muonioon Ruotsin puolelta Tornionjokea, jolloin onnistuimme välttämään tietyöt ja takaisin tulimme Enontekiön kautta reittiä Äkäslompolo, Levi ja taas Kolariin ilman tietöitä.
Norjan puolella ajoimme Skibotnin kautta Altalle. Siellä oli hienot pidot ja mahtavat maisemat. Se oli nappisuoritus joka lailla. Ajoimme poroja väistellen, ja lampaatkin oli suurimmalta osalta kerätty aitauksiin. Vain jokunen köllötteli ojassa tien vieressä. Poroja oli selvästi enemmän liikenteessä.
Ajoimme rauhallista vauhtia ja pysähtelimme paljon katsomaan maisemia, Harju muistelee.
"Ajattele nyt!"
– Ajattele nyt, miten hyvä tapa tämä on tehdä matkaa: lähdimme torstai-iltana kymmenen jälkeen matkaan ja olimme perillä aamulla Rovaniemellä, josta jatkoimme ajamalla. Takaisin Tampereella olimme puolestaan kello 5.30 maanantaiaamuna, josta osa porukasta suunnisti vielä töihin. Tarvitsi ottaa vain yksi päivä töistä vapaata, ja ehdimme ajaa kolme päivää, joista käytännössä kaksi Norjassa. Eikä edes hinta ollut rasvainen. Tämä on moottoripyöräkerhoille tai kaveriporukoille tosi hyvä homma.
Ihmettelen tosissani, miksi VR ei voi mainostaa motoristeille tarjousta miltei Norjaan yhdessä yössä, pyörän hinta 260 euroa tai vaunun alakerta 2500 euroa, henkilöt erikseen? Ja jos sinne vaunuun tosissaan tunkee pyöriä, niin niitä mahtuu ainakin se 24. Tämä olisi oikeasti loistava mahdollisuus, Harju ihmettelee.
"Päästäänkö enää?"
Entä jatkossa?
– Meille tuli matkalla paljon lisää ideoita tämän tyyppiseen matkustamiseen. Monikin totesi, että ensi kerralla tehdään niin ja niin, mutta suuri kysymys tietenkin kuuluu, että päästääkö VR meitä enää kyytiinsä, Harju miettii.
– Se, että matkustimme pohjoiseen junalla ei tarkoita etteikö matkaa voisi ajaa. Mutta tässä tapauksessa vain yhden vapaapäivän ottamalla pääsimme ajamaan tuollaisen lenkin. Mikä parasta, ei ollut minkäänlaista kiirettä, vaan aikaa jäi saunomiselle ja syömiselle sekä kaikelle muullekin.
Kyse oli siitä että pääsimme mahdollisimman nopeasti perille. Jos olisimme olleet pyörillä matkassa, niin meidän olisi pitänyt ottaa kaksi päivää enemmän lomaa. Lisäksi olemme tuon Merikarvia-Rovaniemi välin ajaneet riittävän monta kertaa, se on aika tylsä.
Pakko mainita vielä, että Alta River Camping oli hieno paikka, siellä oli hyvät mökit ja ruuat ja myös joikua tarjolla. Kun meitä tuli näin iso ryhmä niin oikein erikseen kiittelivät ja järjestivät ylimääräistäkin ohjelmaa.
Harvemmin matka rullaa noin hyvin, mutta teimmehän me puoli vuotta töitäkin sen eteen, Harju myhäilee.
Aiheesta aiemmin: Moottoripyöräkerho autojunalla Rovaniemelle - VR:n hirvittävästä vastustuksesta huolimatta