Tapasimme Kimmo Pätärin ja Marko Willigin sunnuntaina messujen ollessa jo melko päätösvaiheessa. Oletus siitä, että kaatuneen Marko Willigin vammat olisivat jo olleet parantuneet, osoittautuivat vääriksi, sillä mies hädin tuskin pystyi kättelemään. Saimme näytteen myös säären vammoista, ja ensimmäinen spontaani kysymys kuului, että "oletko jo kuvauttanut tuon jalan"? Se nimittäin näytti olevan enemmän paloina kuin koossa. Lyhyt vastaus kuului, että "ei vielä", mikä nosti kyllä kysyjän niskakarvoja pystyyn.
Toivottavasti kuitenkin paluumatka sujui luppoisasti ja ilman enempiä kaatumisia.
Willigillä ja Pätärillä on yhteinen yritys nimeltä Lapland Bike, jonka nimissä miehet vuokraavat moottoripyöriä halukkaille sekä järjestävät ajomatkoja muun muassa Jänkhän kokoontumisajon yhteyteen.
Miesten työkalut olivat sen näköisetkin, että niillä oli taivallettu Lapista Messukeskukseen.
He ovat koulutettuja ja sertifioituja BMW:n moottoripyöräoppaita, ja tekevät yhteistyötä merkin kanssa mp-matkojen järjestämiseksi vähän kauemmaskin, kuten esimerkiksi Norjan Lapin Nordkapista Etelä-Afrikan Kap-kaupunkiin.
– Järjestämme tänäkin vuonna Kuolan niemimaan ajoreissun joko ennen Jänkhää, jolloin reissun päätyttyä on mukava jäädä nauttimaan kokoontumisajosta tai sitten rallin jälkeen, mikä mahdollistaa sen, että pääsee jatkamaan vielä ajamista Venäjän kierroksella.
– Lapland Bike on ollut olemassa jo neljä vuotta, mutta meille tämä on enemmän harrastus, valottaa Willig. – Meillä on molemmilla vahvaa kelkkailutaustaa.
Ihan pelkältä harrastukselta ei kuitenkaan kuulosta se, että lähdetään sydäntalvella ajamaan Lapista Helsinkiin moottoripyörillä.
– No minulla on tässä vaiheessa vuoden alusta jo 5000 moottoripyörällä ajettua kilometriä takanapäin Kun pääsen tästä kotiin asti, niin 6000 kilometriä ei ole kaukana, myhäilee Pätäri.
– Minulle nämä ovat "vasta" toiset mp-messut, mihin ajan pyörällä, Willig puolestaan toteaa.
Kimmo Pätäri (oikealla) ja Marko Willig.
Kun lumi kelluttaa pyörää
Entä se kaatuminen?
– Mehän olemme ajaneet Lapista pikkuteitä pitkin tänne, missä on puolensa ja puolensa. Tiet ovat hitaampia, mutta hauskempia ajettavia, eivätkä pyörät ja visiiri kuraannu niin pahasti. Kun ajoimme Vaalassa, tiellä oli vastasatanutta lunta ja tien pinta lumen alla oli polanteella, mikä aiheutti sen että etupyörä alkoi ikäänkuin kellua, ja kun pyrin ajamaan keskellä tietä, pyörä vähän lipsahti, ja kun yritin tehdä korjausliikkeen, niin se oli jo myöhäistä, Willig kertoo. – Jalat alhaalla ajaminen olisi myös saattanut olla vakaampaa.
– Teen matkaa huopakumisaappailla, jotka riittävät kyllä lämmön puolesta minulle hyvin, mutta on se niinkin, että kunnon crossisaappailla jalkaan tulleet vauriot olisivat todennäköisesti olleet paljon pienemmät.
– Törmäsin 2014 poroon moottoripyörällä Venäjältä tullessani ja teloin saman jalan, ja ensimmäinen ajatukseni tietysti oli, että eikö taas, kun kaaduin samalle puolelle!
Willigin puvussa kiertää sopivanasteinen neste lämmittämässä kylmilläkin keleillä.
– Onneksi minulla oli Rukan puku päälläni. Olen kahdessa kovassa pamauksessa ollut Rukan puvussa, ja taas kerran tuli todistettua, että hyvä puku on halpa henkivakuutus. En ajaisi kuin Rukan puvuilla, Willig väittää.
Molemmissa pyörissä oli ns. normaalinastoitus.
Ajovarusteet
Rukan puvun alla Willigillä on välilämpöasu, jossa kiertää lämmin neste. Järjestelmä saa lämpönsä moottoripyörän kuumasta 90° jäähdytysnesteestä lämmönvaihtimen kautta. Järjestelmät ovat erilliset, eikä pyörän jäähdytysneste sekaannu puvun nesteiden kanssa. Pukuun tulevan kiertonesteen lämpötilaa voi säädellä 35 - 55 Celsiusasteen välillä. Nesteiden liikkumisesta vastaa kaksi kiertovesipumppua.
Välipuvun nestekiertojärjestelmän lämmönvaihdin, pumput ja ohjauselektroniikka.
Järjestelmän lämpöteho on 3,8 kW, millä melkein lämmittää omakotitalon, mutta sähköntarve on vain viisi wattia. Kyse on kahden hengen paketista, joten takanaistujallekin riittäisi järjestelmästä lämpöä.
Willigillä ojhaus- ja lämmönvaihtoyksikkö sekä pumput oli asennettuna tankkilaukkuun. Järjestelmä liitetään pyörän nestekiertoon pikaliittimin, samoin puku systeemiin.
– -10° C -lämpötilassa puvun nesteen lämpötilaksi riittää hyvin +48°, mutta kun pakkasta on -40°, 55° asetus on hyvä. Lisäksi minulla on lämpömuhvit käsille sekä kahvanlämmittimet. Kaiken kruunaa Motouutisista bongattu italialaisen Tucano Urbanon peite, joka suojaa jalat ajoviimalta ajon aikana, Willig selvittää.
– Kävimme hiljan porukalla Pykeijassa (Koillis-Norjan Lapin "suomalaiskylä" Jäämeren rannalla) uimassa. Ihan hauska retki, Pätäri kertoo.
Arktisiin ajo-olosuhteisiin tottuneen miehen moottoripyörän kyydistä löytyvät vielä yhdet mielenkiintoiset varusteet, nimittäin lumikengät.
Aiheesta aiemmin: Lapin pojat matkalla tulossa moottoripyörillä MP17-messuille
Väliasu liitetään lämmönvaihtimeen pikaliittimellä.