Jänkhällä Jytisee alkaa jo keskiviikkona, tosin ensimmäiset kokoontumisajoon tulijat ilmiintyvät paikalle parhaimmillaan jo muutamaa päivää aiemmin. Väki poistuu sunnuntaina kuka minnekin, osa pohjoisen tai jotain muuta kautta Norjaan ja Ruotsiin tai muualle Lappiin, osa etelään.
MC Rumakurun puheenjohtaja Marko Tiainen vauhdissa.
Jututimme mm. MC Rumakurun puheenjohtajana kolme vuotta toiminutta Marko Tiaista.
– Tämän vuoden Jänkhän ykkösjuttu - kuten aina muulloinkin - on lauantain paraati Ivalon lentokentälle. Kentällä on metsurinäytös, lentoaseman esittely sekä lentokoneita nähtävänä. Lisäksi siellä on tietysti kahvi- ja pullatarjoilu. Iltaohjelmassa on sitten vuorossa tämänkertaisen Jänkhän pääesiintyjä Peer Günt.
– Tämän meidän rallimme vahvoja puolia on se, että koko ajan tapahtuu. Perjantaille esimerkiksi oli tarjolla kalastusta ja safareita, on mahdollisuus koeajaa moottoripyöriä, ja lisäksi on kaikenlaista kisailua ja musiikkia joka ilta. Tarjolla on härkärodeota ja benjijuoksua Cageridersien show'ta unohtamatta jne.
Jänkhän paraatista.
– Vuonna 1999 Jänkhä alkoi pikkuhiljaa rakentua nykyisen laisekseen kun Tunturi-hotelli otti sen markkinoinnin hoitaakseen. MC Rumakuru hoitaa puolestaan käytännön asiat. Meidän noin 40 jäsenestä 25-30 osallistuu vuosittain tapahtuman järjestelyihin. Hoidamme mm. makkaroiden ja lettujen paistotilaisuudet ja pystyttämiset ja purkamiset. Lisäksi suunnittelemme Jänkhän ohjelman talven mittaan yhdessä Tunturi-hotellin kanssa.
Ensimmäinen Jänkhä pidettiin vuonna 1989 motoristien järjestämänä Nellimissä.
Make Tiainen uskoo Jänkhän paraatin voimaan.
– Alunperin ralli oli perjantaista sunnuntaihin, nyt se alkaa jo keskiviikkona. Jänkhä kasvoi pitkään joka vuosi, mutta nyt kävijämäärä on vakiintunut sinne noin 2000 paikkeille, Marko Tiainen kertoo.
MC Rumakurun jäsenistö on pääasiassa Saariselällä asuvia tai siellä joskus asuneita. Kerhon väki vierailee vuosittain jollain kokoonpanolla Huippuajoissa ja Kontiorallissa, mutta Jänkhä on myös oman porukan vuotuinen päätapahtuma. Erikseen ovat sitten jäsenten omat ajokauden päättäjäisbileet. Tiainen itse ajaa vuosimallin 2011 Kawasaki 1000 SX:llä.
Jänkhän paraatista.
Sopivan kokoinen tapahtuma
Santa's Hotel Tunturin johtajana jo seitsemän vuoden ajan toiminut Jonna Pietilä keskustelee selvästi mielellään aiheesta "Jänkhä".
– Joka vuosi tuntuu hyvältä, kun tapaa tuttuja, jotka ovat jo ties kuinka monetta kertaa mukana. Vaikka itselläni ei olekaan moottoripyörää, olen ollut Tunturi-hotellissa töissä jo 13 vuoden ajan, joten olen nähnyt melko monta Jänkhää, ja tutustunut moniin rallissa vierailleisiin täällä ollessani.
Hotelli Tunturin johtaja Jenna Pietilä.
Pietilä vahvistaa, että tapahtuman markkinointi- ja kehitysvastuu siirtyivät Tunturi-hotellille 1999. Sitä ennenkin jo tapahtumaa oli pyritty kasvattamaan, ja saatu kävijämäärä nousemaan 600-700:n, mutta iso hyppäys tuli vasta, kun Susanna Saastamoinen tuli hotellinjohtajaksi tuona vuonna.
– Aloimme laajentaa ohjelmaa ja toimme enemmän bändejä, ja se toi tulosta. Lisäksi rallin 10-vuotisojuhlien ohjelmaa varten pystytettiin ensi kerran tapahtumateltta, josta on sitten tullut tähän päätorille vakiokaluste. Sen ympärille on kerääntynyt vähitellen kaikenlaista muuta tapahtumaa ja oheisohjelmaa.
– Susannan aikana myös paraatiajo sai nykyisen muotonsa, ja siitä on muodostunut merkittävä osa tapahtumaa. Hänen aikaansaannoksiaan on myös täällä tapahtumateltan vieressä porukalla tehtävä makkaran- ja letunpaisto-operaatio, joka on todella suosittua. Se sai alkunsa äijäparkista, mutta on nykyään yhteinen tapahtuma miehille ja naisille. Myös moottoripyörien tehonmittauspenkki otettiin mukaan hänen aikanaan.
Jänkhän paraatista.
– Ratkaisevaa on tietysti se, että MC Rumakuru vastaa tämän tapahtuman aatteellisesta puolesta: se tuo motoristihengen parhaalla mahdollisella tavalla näkyville, ja merkittäväksi osaksi tapahtumaa, Pietilä korostaa. – Rumakurun väki myös vastaa makkaran ja lettujen paistosta, ja suunnittelemme tapahtuman ohjelman yhdessä.
Hotellin henkilökunta puolestaan hoitaa tulijoiden vastaanoton ja majoittumisen sekä monia muita käytännön töitä.
– Kävijäennätys muutaman vuoden takaa on 2196 henkilöä. Tämänkokoisena tapahtuma on hallittavissa, ja mikä parasta, tapahtumalla on jo oma historiansa, joka on tiiviisti yhteydessä hotelliin, mutta erityisesti MC Rumakuruun, Pietilä pohtii.
Jenna Pietilä iloitsee siitä, että tapahtuma-alue kehittyy koko ajan.
– Tapahtuma on juuri sopivan kokoinen, kiva, täällä on erittäin hyvä tunnelma, ja myös porukkaa on juuri sopivasti. Suurin osa osallistujista myös kohtaa toisensa tapahtuman mittaan. Hyvä esimerkki on se, että kun avajaiset pidetään tänään (teimme haastattelun perjantaina) kello 18.00, valtaosa jo ralliin tulleista ilmestyy paikalle, samoin päättäjäisiin lauantaina kello 20. Lisäksi tähän ralliin ovat kaikki motoristit tervetulleita kerhosta tai merkistä riippumatta. On vain hienoa, kun on erilaisuutta.
– Hyvin yleinen kommentti, mitä osallistujilta kuulee on, että "täältä ei vain voi olla poissa". Tämä on niin samanhenkisten ihmisten tapahtuma. Keräämme rallipalautteen joka vuosi osanottajilta, ja aina tänne uusiakin tulee, mutta eräskin vakiokävijä kertoi pahoitellen olevansa poissa siksi, kun "sattuu olemaan ajamassa Route 66:sta USA:ssa samaan aikaan". Se lienee hyväksyttävä syy, Pietilä nauraa.
Jänkhän paraatista.
"Ihmisen paikka"
Kolmen savolaismiehen porukka ilmestyy hotellin pihamaalle ihmettelemään pyöriään. Erittäin hyväkuntoisella ja siistillä vuosimallin 1988 Honda 750 F:llä matkassa oleva Raimo Niskanen Kiuruvedeltä osallistuu jo kymmenennen kerran Jänkhälle.
– Jänkhä on jokavuotinen reissu aina kun vain mahdollista. Tämä on ihmisen mittainen paikka, Niskanen toteaa.
Vasemmalta Raimo Niskanen, Pentti Toivanen ja Kalevi Kahelin.
Hänen houkuttelemanaan mukana on kolmatta kertaa Kalevi Kahelin, joka puolestaan asustelee Pielavedellä.
Maiseman avaruus ja väljyys, tunturit sekä erityisesti porukka, ovat ne asiat, jotka houkuttelevat Kahelinin yhä uudelleen matkaan.
Ensi kertaa Jänkhällä mukana oleva Pentti Toivanen, joka myös asuu Kiuruvedellä, on valmis tulemaan toistekin, "jos porukka haluaa mukaansa". Tähän vastaus tulee välittömästi, että "sitä ei tarvitse epäillä".
Jänkhän paraatista - lopultakin peräpää on hävinnyt näkyvistä.
Miehet ovat samanhenkisiä ja toteavat, etteivät tarvitse viinaa eikä tupakkaa matkantekoon, mikä tietysti yksinkertaistaa ja helpottaa asioita.
Toivanen tekee matkaa Triumph Rocketilla ja Kahelin Honda ST1100 Paneuropeanilla.
Se syvin salaisuus
Jari Ågrenin Kotari.
Tikkakoskelta matkaan lähtenyt Jari Ågren ja ivalolainen Petri Vuoriaro olivat niinikään mukana Jänkhällä. Vuoriaro oli ensi kertaa mukana omalla moottoripyörällä, vaikka on useina vuosina käynyt katsomassa rallin tapahtumia. Kaverukset pysähtyivät pyynnöstä pohtimaan vakavammin Jänkhän merkitystä kävijöille: mikä tänne houkuttaa vuosi toisensa jälkeen?
– Niin, miksi tänne haluaa aina uudelleen ja miksi täällä viihtyy? Syitä on ainakin tapahtuman monimuotoisuudessa ja ympäristössä. Kun ihminen hurmioituu ja hullaantuu, niin jokin vain kolahtaa syvälle. Kokoontumiseen ja moottoripyörätapahtumaan on silloin vain palattava yhä uudelleen.
Jari Ågren.
– Täällä myös tutustuu ventovieraisiin ihmisiin, ja keskustelu liikkuu muissakin asioissa kuin vain pyörien virittämisessä, kuten omalla kerholla saattaa helposti käydä. Lisäksi ilmapiiri on tavattoman rento.
– Käyn usein kalastamassa Lapissa ja tulimme tänne tällä kertaa vaimoni kanssa Pohjois-Norjasta, missä vietimme viikon, Jari Ågren kertoo.
– Hienoa on myös se, että koko Tunturi-hotellin iso alue on pyhitetty moottoripyöräporukalle. Olen ollut täällä noin kymmenen kertaa ja pois vain silloin, kun on ollut oikeasti muuta menoa.
Petri Vuoriaro.
Vuoriaro on paikalliset olosuhteet tuntevana esitellyt monia hienoja kohteita Ågrenille, mm Inarinjärvellä olevan Korkia-Mauran jääluolan, jonka pohjalla oleva jää ei ilmeisesti ole sulanut viimeiseen 500 vuoteen kesälläkään kuin kerran.
– Tämä on monelle vuoden päätapahtuma, joten sen toteutuksella on oikeasti merkitystä, Vuoriaro pohtii.
Miehet ideoivat myös uutta tuleville vuosille.
Pohdintaa Jänkhän merkityksestä Petrin kotitilalla.
– Tämä on tietysti massatapahtuma, joten pitäisikö täällä olla enemmän liikunnallisia tapahtumia päivisin, tai vaikka enemmän yhteisiä ajomatkoja erilaisilla pyörillä matkassa oleville? Esimerkiksi enduroilla matkassa oleville ohjattuja metsäreittejä. Erilaisia ajoreittejä löytyy paljon, ja Inarinjärven risteilykin voisi olla mielenkiintoinen vaihtoehto.
– Toisaalta väki tulee morjenstamaan vanhoja tuttuja ja pitämään hauskaa, joten ollaan asian ja olemisen ytimessä: moottorihulluja, jolloin ei turhaan puhuta ammateista ja työnteosta. Monipuolinen harrastus on kaikkia yhdistävä tekijä, miehet pohtivat yhteen ääneen.
Sääkään ei koskaan rajoita osallistujien määrää: vaikka on viileää tai jopa kylmää, niin aina kaikki vain tulevat paikalle. Kun eksyt paikalle, niin koukku on jo nielaistu.
Uskallatko ottaa riskin?
Jänkhän pyöriä Ivalon lentokentällä. Siellä oli varmaan yli tuhat pyörää.