Ralf Molander osallistuu Serresin Cross Country -kisan B-luokkaan, jossa kilvataan alle 450-kuutioisilla moottoripyörillä. Pyöränä hänellä on Husqvarnan 350-kuutioinen enduroversio, jossa on normaalia isompi polttoainetankki sekä tietenkin tämäntyyppisissä ralleissa vaadittava suunnistuslaitteisto, eli tiekirja ja trippimittari.
– Kyse on vähän sellaisesta mini-Dakarista. Ajamme kuusi plus yksi päivää, ensimmäinen päivä on helpompi, 60 kilometrin mittainen prologi. Kisahan ei kilometreissä mitaten ole pitkä, mutta reitit ovat haastavia. Ralli on kulultaan vähän apilanlehden muotoinen, sillä palaamme yöksi hotelliin yhtä päivää lukuunottamatta, jolloin yövymme maastossa teltassa.
– Suunnistus tällaisissa ralleissa tapahtuu tiekirjan ja trippimittarin varassa. Järjestäjä varustaa pyörämme gps-paikantimin, mutta niistä ei ole meille suoranaista hyötyä, sillä ne ainoastaan kertovat sijaintimme rallin toimitsijoille. Samalla he pystyvät valvomaan sitä, ettemme kylien läpi ajaessamme ja julkisilla teillä liikkuessamme riko paikallisia nopeusrajoituksia. Dakar-rallissa käytettävä gps-paikannin näyttää ilmansuunnan, joten sitä voi hyödyntää eri tavalla. Jos esimerkiksi samasta risteyksestä lähtee monta eri tientapaista, ilmansuunta kertoo, mihin kääntyä.
– Ilman gps-navigaattoria eteneminen on todella haastavaa, mutta samalla se nimenomaan on se juttu, miksi tämä on niin kiinnostavaa ja antaa lisähaastetta. Vaikka olisit miten nopea kuski tahansa, jos risteys menee pitkäksi, niin aikaa palaa helposti todella paljon. Siksi yritänkin olla maltillinen kuljettaja ja navigoida mahdollisimman hyvin.
Mitä odotat Serresin rallilta?
– Ennenkaikkea hyvää menoa. Meitä lähtee kahdeksan kuskin tiimi Suomesta, jotka kukin osallistuvat johonkin luokkaan, osa samaan mihin minäkin ja osa isompien koneiden luokkaan. Osa heistä on tuttuja, vanhoja ajokavereitani, osaa en niin hyvin tunne. Lisäksi meillä on mukana myös teknistä osaamista. Me muodostamme tällaisen vähän epävirallisen Rally Raid Team Finlandin. Osa meikäläisistä, kuten Jori Mäkipää on osallistunut tapahtumaan jo muutaman kerran aiemminkin.
– Odotan tietysti myös sitä, että saisin ehjän ajosuorituksen ja pääsisin kisan loppuun. Kaksi edellistä aavikkokisaa - Dakar Rally mukaanlukien - on päättynyt keskeytykseen jo toisena kisapäivänä. Nyt pyrin virheettömään suoritukseen rennoin fiiliksin.
– Tämä on tälle vuodelle sopiva ralli, pitää aina ottaa huomioon myös finanssitilanne. Serresin rallissa tärkeää on myös päästä harjoittelemaan navigontia tositilanteessa.
– Tässä tapahtumassa vauhdit ovat pienemmät kuin aavikolla Afrikassa tai Dakarissa, aivan maastosta johtuen. Ajamme pääasiassa erittäin huonokuntoisia sorateitä tai vuoristopolkuja, ja keskinopeudet jäävät reilusti alle 100 km/h.
Mieli palaa Dakariin
Kerroit, että Dakarissa loukkaantunut peukalosi on jo taas kunnossa. Palaako mieli takaisin Dakar-ralliin?
– Kyllä, ilman muuta. Tavoitteena on vuoden 2018 Dakar-ralli. Varmaksi en uskalla sitä vielä luvata. Asiassa on paljon osatekijöitä, jotka on saatava kohdalleen, että pystyn lähtemään. Rahapuoli ei ole pienin niistä. Minimissäänkin rahaa tarvitaan 35 - 40 000, mieluummin enemmän.
– Pelkkä ilmoittautuminen maksaa 15 000 euroa, siihen päälle pyörä ja sen rahtaaminen paikan päälle. Jos pyörän ostaa Suomeen, niin se maksaa noin 40 000 euroa, kiitos alv:n ja verojen, koska sen pitää olla tieliikennekelpoinen. Sitä ei siis kannata ostaa Suomeen, vaan rekisteröidä se jonnekin muualle.
Haasteita riittää myös muuten, esimerkiksi huollon järjestämisessä.
– Malles Moto -luokassa voi ajaa täysin yksin ilman mitään ulkopuolista huoltoa. Siinä osallistujalla on kaikki varaosat ja huoltotarvikkeet, teltta jne 80 litran pakkauksessa. Se on kuitenkin raskas tapa kisata. Onneksi sieltä voi myös ostaa ulkopuolista huoltoa eri palveluntarjoajilta. He ottavat yleensä 5-8 pyörää huollettavakseen per kuorma-auto, ja kuljettavat varaosat ja tarvikkeet mukanaan. Esimerkiksi KTM:llä on toimiva palvelu varaosapaketteineen.
Serresin Cross Country -rallin logo.
– Kisoihin valmentautuminen on kovaa työtä, kuten kaikki moottoriurheilua seuraavat tietävät. Minimiajotreenimäärä viikossa on kaksi kertaa. Yleensä olen pyrkinyt 3-4 treenikertaan. Lisäksi päälle tulevat juoksulenkit ja punttisaliharjoittelu. Myös ravintoa on pakko miettiä, sillä aamupalan jälkeen seuraava ateria on vasta illalla, joten päivällä ruokailu sujuu erilaisten geelien ja energiapatukoiden varassa. Siinä mielessä tämä on eräänlainen maratonlaji, Ralf Molander pohtii.
Aavikon ja meren yhteys
Mies myös lupasi päivittää Ralf Molander-Cross Country Rally Rider -Facebook-sivuilleen kuvia, videoita ja selostuksia Serres-rallin tapahtumista, joten seuratkaa ihmeessä. Serres-rallin kotisivut - joilla on muuten mielenkiintoisia kuvia ja videoita edellisitä ralleista - löydät täältä. Instagramissa menoa voit seurata osoitteessa ralf.dakar. Ja rallihan alkaa sunnuntaina 28.8. prologilla.
Mikä tällaisessa tapahtumassa sitten kiinnostaa niin, että sinne on vain osallistuttava?
– Uskon, että sellaisen henkilön, joka on purjehtinut aavalla merellä purjeveneellä on helppo ymmärtää asia. Kun kerran olet ajanut hiekkadyynin huipulle, ja näet kaikkialla pelkkää hiekkaa, tunnet oman pienuutesi, ja muutenkin se on herättävä tunne, joka ei jätä koskaan enää rauhaan, Molander päättää.
Aiheesta aiemmin sivuillamme: MP-Messut 2015: Ralf Molander, mikä saa miehen osallistumaan maailman vaarallisimpaan ralliin?