7. Alipukeutuminen pannaan
Vaikka itse ajaisit aina täydessä ajovarustuksessa, se ei riitä, jos kyytiin pyrkivä tunkee tarikallesi sortseissa ja bikinien yläosassa. Siinä on puolensa, mutta haluat varmaan jatkossakin nähdä hänet sellaisena, joten varustat hänet riittävän suojaavalla ajoasulla ja -kengillä sekä -hanskoilla. Kypärä on toki itsestäänselvyys.
6. Vastakkaiseen suuntaan kallistelu
Tämä on varmasti se yleisin onglema, ja johtuu perimmältään ihmisen normaalista taipumuksesta seistä tai istua suorassa. Jos joku on ensi kertaa moottoripyörän kyydissä, niin tiukka kanttaus (tai sellaiselta hänestä tuntuu lievempikin kaarteeseen kallistaminen) oikealle aiheuttaa sen, että hän vähintää nostaa kehonsa pystyyn suhteessa kallistukseen. Tai pahimmassa tapauksessa vielä siitä yli vasemmalle niin paljon, että oma kallistamisesi kumoutuu ja ollaan vaarassa mennä suoraan.
Tilanne tuntuu kuskista vähän siltä, kuin olisitkin yhtäkkiä loikannut höyryveturin ohjaustankoon ja toivot parasta. Kyytiläiselle voisit siis ennen mukaantuloa kertoa, että vähimmäisvaade on istua koko ajan samassa asennossa samalla tavalla kuin jämäkkä säkki, tai sitten kallistaa itseään sisäkurvin puolelle juuri samalla tavalla kuin kuljettaja.
5. Apuohjaaja aiheuttaa harmaita hiuksia
Seuraava vaihe on kitkeä kyytiläisestä pois (jos uskallat ottaa hänet mukaasi toisen kerran) myös ajatus apuohjaajana toimimisesta. Tämä ilmenee silloin, kun olet kovan nokkapokan jälkeen saanut hänet uskomaan, että myös hänen oma henkensä on pelissä, jos hän kallistelee kohdassa viisi mainituin tavoin.
Seuraava vaihe on se, että hän ikäänkuin pyrkii "auttamaan" sinua kallistamalla vähän lisää juuri, kun olet saanut ajolinjan kaarteessa kuntoon, ja viimeistään siinä vaiheessa, jos olet jo suuntaamassa seuraavaan mutkaan. Ei varmaan tarvitse selittää, miltä se tuntuu? Otan osaa, jos tiedät tämän tunteen.
Laivassa on vain yksi kapteeni, samoin moottoripyörässä, ja kallistumisen maksimoinnista ja ajoituksesta vastaa AINA kuski. Piste.
4. Kiinnipitämisen ongelmat
Takapenkkiläisen pitäisi istua lähellä sinua, että tunnet, mitä siellä takana tapahtuu. Joissain pyörissä istuinkaksikko on niin lyhyt, että se tapahtuu automaattisesti. Tuntuma voi olla liiankin läheinen. Osassa pyöristä takapenkkiläisellä on tilaa enemmän.
Mutta mistä ja miten pitää kiinni? Yksinkertaisinta on pitää kiinni kuskin vyötäröstä. Vyötärö ei tässä tarkoita olkapäitä tai kainaloa, vaan suurinpiirtein sitä kohtaa, missä vyötä farkuissa pidetään. Olkapäistä kiinnipito vie koko pyöräsysteemin ja erityisesti kuskin painopisteen niin ylös, että siitä ei voi olla seurauksena kuin murheita pidemmän päälle.
Kun vyöruusu pitää kiinni oikeasta kohtaa, niin samalla varmistuu (pyörän mittasuhteista riippuen) se, että äkkijarrutuksen sattuessa hänen kätensä luistavat vasten polttoainetankkia. Se varmistaa hänen säilymisensä pyörän kyydissä oivasti, ja sitä voi suorastaan harjoitella.
Kuskista kiinnipitäminen varmistaa myös kyydissäpysymisen kiihdytyksissä (mielellään kuskia rusentamatta), mikäli pyörässä ei ole takalaukkua tai selkänojaa.
Samaan pääsee myös, jos pyörässä on hyvä kauhukahvat takapenkkiläiselle, mutta harvassa pyörässä ne on muotoiltu niin hyvin, että niiden varaan ripustautuminen tuo toivottua tulosta. Voitte yhdessä takapenkkiläisen kanssa ihmetellä asiaa. Ja jos kahvat ovat onnettomat - eivät toimi joko kiihdytyksessä tai jarrutuksessa - voitte pohtia muita ratkaisuja.
3. Oikea matkustusasento ja -asenne
Pyörän takapenkki ja jalkatappien, kyytiläisen jalkojen pituuden sekä istuimen muodostama kolmio määrittää melko ison osan matkustusmukavuudesta. Toki penkin sopivuus tämän takaliston erityispiirteille on myös yksi krittiinen rajapinta. Jos palikat osuvat kohdalleen, takana on mukava matkustaa, mutta jos jalat ovat pitkät ja polvikulma tiukka, voi kyytiläistä jossain vaiheessa matkaa alkaa ahdistaa.
Pyörän vaihtaminen, istuimen modaus tai kyytiläisen vaihto ääritapauksessa saattavat auttaa.
Painopisteen kannalta kyytiläisenkin pitäisi istua mahdollisimman edessä istuimellaan ja normiajossa pystyssä asennossa rentona ja kohtuullisen valppaana. Kuten kaikki motoristit tietävät, tien päällä voi milloin tahansa sattua jotain.
Nukkuminen ajon aikana ei taida olla suotavaa, mutta melko monet takapenkkiläiset kertovat torkkuneensa siellä. Se on ookoo, niin kauan kun mitään äkkinäistä ei satu.
Riittävän lyhyin välein pidetyt ajotauot ja veden juominen saattavat auttaa tässä asiassa. Kokemuksesta oppii tietämään rajansa myös takapenkkiläinen.
Mutenkin hymyilevä ja hyväntuulinen matkustaja taitaa olla useimpien kuskien suosikki?
2. Takapenkkiläinen kärsii mykkyydestä
Jos ajon aikana sattuu niin, että takapenkillä istuva alkaa hakata selkääsi tuskallisesti ilman, että ajat jotenkin levottomasti, kyse voi olla yhteisen kielen puuttumisesta. Mikäli ette harrasta kypäräpuhelimen käyttöä, on aivan viisasta sopia joistain merkeistä, joilla voitte sanattomasti kommunikoida keskenänne. Näin kyytiläinen voi helposti ilmoittaa hienoista nähtävyyksistä, poliisista, nälästä, vessahädästä tai jostain muusta akuutista syystä, miksi pysähtyä.
1. Hidasajon ongelmat
Jos olet matkassa siippasi kanssa, ja ihmettelet, miksi pyöräsi kaksi päällä ajaessa käyttäytyy hitaassa kävelyvauhdissa sietämättömän epästabiilisti, eri tavalla kuin silloin, kun ajat yksin, kannattaa kääntää arvioiva katse takapenkin puolelle, ja miettiä, miten asian esittäisi. Siitä vähän myöhemmin.
Ennen kuin avaa sanaisen arkkunsa ja varovaisestikin epäilee asiasta takapenkin valtiatarta / valtiasta, kannattaa nimittäin tarkistaa, miten pyörä on kuormattu: onko tavarat lastattu painopisteen kannalta oikein, ovatko ne ja laukut kunnolla kiinni, ettei mikään pääse heilumaan jne. Seuraavaksi käydään läpi rengaspaineet ja etu- sekä takapyörän laakerit ja keinuhaarukan ja ohjauslaakerit.
Vasta sitten, jos nämä ovat kunnossa isketään olennaiseen: on nimittäin luultavaa, että jos pyörässäsi alkaa kyytiläisen myötä esiintyä eräänlaistä ikäänkuin epämääräistä huojuntaa hitaassa vauhdissa, surinasussusi tai -poikasi muuttaa hitaassa vauhdissa käytöstään. Malliesimerkki on sellainen, että kyytiläinen alkaa kurkottaa kuskin olkapään yli, vaihtaa toiselle olkapäälle, katsoo taaksepäin. Seuraa siis, mihin ollaan menossa, ja onko reitillä esteitä, joita kuski ei huomaa.
Tämä pieni painopisteen jatkuva siirtely ei tunnu missään, kun vauhtia on tarpeeksi, mutta hitaassa vauhdissa juttu on toinen. Kuskista tuntuu kuin takalaukkujen päällä olisi taso, jossa joukko 10 kilon painoisia kuulalaakereita pyörii epämääräisesti eri suuntiin, ja juuri kun olet saanut asian korjattua, suunta muuttuu.
Tähän ei ole oikein muuta keinoa kuin vakuuttaa matkakumppanille, että selviät kyllä aivan itsekin tilanteesta. Ja ehdottomasti paremmin, jos kukaan ei saa päähänsä auttaa sinua. Miten sitten sanot sen nätisit, niin sitä kannattaa miettiä rauhassa.
Tuleeko mieleesi muita neuvoja takapenkkiläiselle?