Tämä juttusarja kertoo siitä, millaista on moottoripyöräillä paikan päälle jonkin muun harrasteen vuoksi.
Koska moottoripyörälehden tekeminen vie päiväni melko tiiviisti totesin, ettei minulla ole aikaa ajaa tällä kertaa koko matkaa, vaan vaihtoehtona ovat joko pyörän lähettäminen esimerkiksi Italiaan ja lentäminen perässä, tai lentäminen jonnekin päin Ranskaa tai Saksaa ja pyörän vuokraaminen sieltä.
Eri ratkaisuja pohtiessani ja selvitellessäni lento jonnekin ja prätkän vuokraaminen näyttivät parhaalta ja joustavimmalta vaihtoehdolta.
Itse aikidoleiri kestäisi kaikkiaan yhdeksän päivää, mutta tiesin, ettei oma aikatauluni sallisi osallistumistani koko leirille. Niinpä päätin lähteä matkaan 19.8. ja palata Suomeen 27.8. Mahdollisia leiripäivä olisi kaikkiaan seitsemän, jos laskee, että kaksi päivää, ensimmäinen ja viimeinen, kuluisivat matkustamiseen Suomesta Ranskaan ja takaisin.
München vai Nizza?
Kysymys Facebookin Matkamotoristit -sivustolle pyörien vuokraamisesta ja mistä vuokrata pyörä, toi hyviä kommentteja ja ehdotuksia.
Sivustolta löytyy jäsenille lisäksi mm. lista, josta selviää mistä voi vuokrata pyöriä Euroopassa.
Treenipaikka Le Vigan on pieni muutaman tuhannen asukkaan kaupunki noin 60 kilometrin päässä Montpellieristä, Välimeren rannikolta.
Le Viganiin tulee Pariisista 860 km, Münchenistä 1065 km ja Nizzasta 356 kilometriä nopeimpia reittejä myöten Google Mapsin mukaan.
Pariiisista olen ajanut kerran autolla Le Viganiin, mutta yleensä olen lentänyt ensin Marseilleen ja vuokrannut sieltä auton, koska sieltä on vain noin 200 kilometriä perille.
Koska aikataulu oli tiukka, päädyin suoraan lentoon Nizzaan (Marseilleen lentäessä joutuu vaihtamaan konetta esimerkiksi Pariisissa, mikä tuo lisää lentoaikaa), ja vuokraamaan pyörän sieltä. Olisi sinänsä ollut hauska lentää Müncheniin, mutta aikataulu aiheutti sen, ettei virhemarginaalia olisi juuri ollut. Kunnon sademyrsky paluulentopäivänä olisi voinut aiheuttaa koneesta myöhästymisen, jos olisi vuokrannut pyörän Saksan puolelta. Nizzan ja Le Viganin väli on inhimillisen mittainen huonommallakin kelissä ajettaessa. Varsinkin, jos pysyy moottoriteillä.
Pyörän vuokraaminen oli sitten juttu sinänsä. Matkamotoristien sivustolla kehuttiin vuolaasti Rent Bike Francea (RBF). Myös Hertz vuokraa moottoripyöriä eri puolilla Eurooppaa, mutta jotenkin ajatuksellisesti arvostan enemmän moottoripyörien vuokraamiseen erikoistunutta yritystä. Ne ovat joustavampia hakujen ja palautusten suhteen. Toisaalta Hertziltä pyörän vuokratessaan voi hakea sen eri kentältä, kuin mihin palauttaa sen. Tosin sama onnistuu tietyissä rajoissa RBF:nkin kanssa.
RBF toimii muutaman kilometrin päässä Nizzan lentokentästä, ja toimittaa pyörät myös sinne niin halutessasi. Pyörän tuonnista ja noudosta kentältä veloitetaan 30 euroa kummastakin.
Koska mukanani oli lentokoneessa kaksi ruumaan menevää laukullista tavaraa sekä käsimatkatavarana selkäreppu, päädyin matkaamaan taksilla kentältä RBF:n toimistolle. Myös sen vuoksi, että kaverit siellä ottavat säilöön matkalaukut ja muut ylimääräiset tavarat ajoreissun ajaksi. Taksimaksu oli 36 euroa suuntaansa ja taksit laadukkaita ja ilmastoituja.
Matkatavarat
Koska olin menossa treenireissulle, minulla oli mukana kaksi aikidotreenipukua hakamineen ja muine tarpeineen. Ne vievät aika tavalla tilaa. Treenilaukun muut tavarat muodostuivat siviilivaatteista ja muista peruselämiseen käytetyistä välineistä.
Koska jouduin ottamaan kaksi matkalaukkua, toisesta perittiin Finnairilla lisähintaa 25 euroa suuntaansa.
En ottanut aikidoharjoituksissa käytettäviä aseita; tantoa, jo'ta, bokkenia ja shoto bokkenia mukaani, koska ajattelin voivani ostaa ne paikan päältä. Useimpina vuosina leirin alkupuolella on ollut joku paikan päällä myymässä aseita ja harjoitusvaatteita.
Aseet ovat hankalia kuljettaa moottoripyörällä, koska jo, eli puusauva on 127 cm pitkä. Vuonna 2006 minulla oli aseet mukana, mutta silloin olin matkassa omalla pyörälläni ja aseet oli pakattu siihen pystyyn ja kiinnitetty alhaalta takajalkatappiin.
Rukan 4Air valikoitui matkan ajopuvuksi hyvästä syystä.
Toinen laukullinen koostui sitten moottoripyörävarusteista. 10 vuorokauden sääennuste kertoi, että luvassa on lämmintä. Päivälämpötilat liikkuisivat +30 ja +34° C välillä. Ainoa järkevä ajopukuvaihtoehto kaapistani tällaiseen oli Rukan 4Air -ajoasu.
4Air on suunniteltu erittäin lämpimiin ajo-olosuhteisiin. Se on valmistettu Cordura Mesh- eli verkkokankaasta, joka päästää ilman suoraan läpi. Puvun suojaavuudesta ei kuitenkaan ole tingitty, sillä paitsi että siinä on kyynärpäissä tupla-Cordura-verkko, siinä on Rukan laadukkaat 3DO-suojukset.
Koska puku on verkkokangasta, se ei tietenkään pidä vettä. Niinpä asun mukana tulee vedenpitävä Goretex-asu, joka puetaan varsinaisen ajoasun alle. Gore-asun takkiosa on hyvän näköinen, ja sitä voi pitää vaikka vapaa-ajan takkina.
Tällä kertaa kuitenkin päätin jättää Goretex-sadeasun kotiin ja ottaa mukaani erillisen kaksiosaisen sadeasun, jonka voisin pukea suoraan varsinaisen ajoasun päälle. Syynä tähän oli se, että Ranskassa oli vähän aiemmin ollut melkoisia sademyrskyjä. Jos sellaisia olisi luvassa, sadeasu olisi kätevämpi. Lisäksi päälle puettava sadeasu tekee 4Airin taskuista vedenpitävät, mitä ne muuten eivät ole, ja reissussa tahtoo taskuissa olla runsain mitoin sellaista tavaraa, jonka ei soisi kastuvan, kuten esimerkiksi passi.
Entä sitten ajoalusasu? Mukaan otin lyhythiaiset Svalan verkkopaidan ja teknisen paidan sekä pitkähiaiset ja -lahkeiset Svalan verkkoalusasut.
BMW R 1250 GS Le Viganin ainoan varsinaisen kaupan pihassa.
Mikä pyörä?
RBF:llä on hyvä valikoima pyöriä. Minulle olisi hyvin riittänyt keskikokoinen moottoripyörä tälle reissulle, mutta koska tarvitsin runsaasti laukkutilaa, päädyin vuokraamaan BMW R 1250 GS:n, joka oli varustettu sekä sivu- että takalaukuin. Lisäksi sivulaukut olivat BMW:n omaa, tilavuudeltaan muunnettavaa mallia. Laukut plus reppuni nielivät kaikki matkatavarani, joten minun ei tarvinnut ottaa käyttöön mukaan varaamaani ylimääräistä isoa vedenpitävää säkkiä ja remmejä.
Tavarat oli pakattu matkalaukkuihin vedenpitäviin säkkeihin, joten ne tarvitsi vain sitten siirtää prätkän laukkuihin, ja kaikki sujui mukavasti. Pyrin kokoamaan samaan käyttötarkoitukseen tarvittavat tavarat, kuten vaikkapa treenivaatteet, samoihin säkkeihin. Tämän ansiosta ne oli myös helppo purkaa perillä ja pakata aikanaan uudelleen.
Lähtö Helsingin kentältä tapahtui perjantaina 19.8. kello kahdeksan jälkeen aamulla, ja mieli oli odotusta täynnä. Ystävät olivat lähettäneet minulle loistavia reittiehdotuksia mutkateille Nizzan ulkopuolelle. Tiesin kuitenkin, ettei aikatauluni antaisi minun hyödyntää niitä, joten kaihoisin mielin valmistauduin Nizzaan laskeutumisen jälkeen odottelemaan laukkuja ja suuntaamaan kulkuni prätkävuokraamoon.
Päivän ajomatkan päätteenä olisi Ganges, noin 10 kilometriä ennen Le Vigania. Ensimmäisen yön majoitukseni olisi Hotel de la Postessa, koska Le Viganista ei elokuun lopulla noin vain saa majoitusta. Ensinnäkin elokuu on ranskalaisten lomakuukausi, ja kaikki kunnialliset ranskalaiset suuntaavat jonnekin Välimeren lähistölle.
Toiseksi paikkakunnalle saapui Hiroshi Ikedan ja Mitsugi Saotome -senseiden vetämälle leirille yli 300 aikidokaa, mikä varmasti varasi tappiin sen lopunkin paikkakunnalla tarjolla olevan majoituskapasiteetin.
Seuraavassa juttuosassa lisää reissunteon autuudesta ja yllätyksistä.
Hotel de la Poste Gangesissa. Ensimmäisen päivän ajon kohde.
Tietoisku, mitä aikido on?
Aikido on japanilainen itsepuolustuslaji. Se on kaiken ikäisille ja kokoisille, aktiivisille ihmisille sopiva budolaji. Aikidossa harjoitellaan taistelutaitoa, jonka avulla voi torjua hyökkäyksen vahingoittamatta hyökkääjää pysyvästi. Ajatus perustuu vastustajan voiman hyväksikäyttöön, tasapainon horjuttamiseen ja pyöreään, spiraalinomaiseen liikkeeseen.
Lisätietoja Suomen Aikidoliiton sivuilta.