Starttitunnelmaa. Kuva Seppo Levokoski.
Haasteen otti vastaa kosteasta sääennustuksesta huolimatta 11 pyöräkuntaa. Ajon haastavin elementti ei ollut ennakoitu pyörien kestävyys vaan sää, joka yli 1000 km matkalla kasteli osallistujat läpikotaisin. Valmistajien lupaukset pukujen veden pitävyydestä tuli testattua, kaikki vesi mikä valui kauluksesta ja hihan suista puvun sisään pysyi pukujen sisällä, siis vettä pitäviä. Luxus Tourer sarjasta sää karsi sääennusteiden mukaan ajavat Foreca-kuskit.
Reittisuunnitelma etappikohtaisesti. Kuva Seppo Levokoski.
Reitti kartalla. Kuva Seppo Levokoski.
Saderintama noudatti hyvin ajettavaa reittiä. Kuva Timo Räisänen.
Järjestelyt
Järjestelyt olivat viimeisen päälle IBA-standardin mukaiset. Ajajien perässä seurasi kaksi huoltoautoa, ”raatoauto” kalustolle ja kuskeille täydellä baarikaapilla ”motor home limusine” jos ajo sattuisi päättymään kesken kisan. Tästä houkutuksesta huolimatta vain yksi kuski joutui jättämään matkan kesken, hänkin rikkoutuneen renkaan, tarkemmin venttiilin, johdosta.
Sateen sattuessa... Kuva Seppo Levokoski.
Rengas saatiin korjattua mutta aikaa korjaukseen kului niin paljon, ettei maaliin ehtimisestä rallin aikaraameissa olisi ollut varmuutta.
Raatoauto. Kuva Timo Räisänen.
Kerho oli myös järjestänyt kuukausikokoontumisen kisareitin varrelle Joutsan Leivonmäkeen, missä oli tarjolla maukas lohikeitto jälkiruokineen jäsenkorttia vilauttamalla. Paikalla oli noin 50 kerholaista kannustamassa Romurallin osallistujia ja arvioimassa kaluston mahdollisuuksia selvitä haasteesta.
Kuukausikokoontuminen. Kuva Seppo K Finnilä.
Ajo
Ralli alkoi Lahdesta erinomaisissa olosuhteissa. Kisakalustona oli Hondan CBR 1000F- ja Yamaha FJ 1200 -pyöriä 80-90 luvulta, tuorein vuosikertaa 2000 eli täysi-ikäisiä ajokkeja kaikki. Eksoottisemmat ilmoittautuneet olivat itänaapurin kakstahti-ihmeet. Turboviritykset olivat tippuneet pois lähtöviivalta mitä erillisempiin syihin vedoten.
Kisaratsu. Kuva Seppo K Finnilä.
Forssalaisen E.G.O. teamin managerin Seppo Levokosken Hondan rengashuolet varoittivat jo lähdössä matalana ilmanpaineena ja rengaskorjaus tuli eteen Jyväskylässä, mutta aikaa kului korjaukseen liikaa ja Sepon päättyi kisan ainoalla DNF-leimalla.
Ego Honda Racing Team. Kuva Timo Räisänen.
Muut E.G.O teamin pyörät selvittivät ajon maaliin asti. Jyväskylässä loppui muidenkin kuskien hyvässä säässä ajo, kun taivas aukeni ja vettä saatiin saavikaupalla niskaan koko loppumatka, tai ajettiin märällä tiellä. Rovaniemelle asti satoi taukoamatta, mistä oli sateetonta yön syvimmät tunnit, joskin tiet märkinä.
Tauko Rovaniemellä. Kuva Timo Räisänen.
Kelin hetkeksi kuivuttua sateen ropinan korvasi ötököiden rapina kypärään, räkkäaika on Lapissa parhaimmillaan.
Kypärä Kemijärvi – Kuusamo välin jälkeen. Kuva Timo Räisänen.
Kuusamosta Lahteen satoi taas vettä ja rakeita pitäen kuskit suihkun raikkaina maaliin asti.
Teknisessä mielessä ajo sujui Romuralliksi ”liian” hyvin ja muut kuskit saapuivat kädet liki puhtaina maaliin. Pyörät kestivät ajon ilman mainittavia teknisiä murheita. Tehdyt huollot olivat ketjun rasvausta ja öljyn lisäystä yms. liikekannallepanon aikaista pyörän kunnosta huolehtimista.
'On ilmoja pidellyt'. Kuva Seppo Levokoski.
Yhtään suurempaa korjausta saatikka koneremonttia ei kisan aikana tarvinnut tehdä. Näin tapahtumassa jäi testaamatta yksi ennakkoon kisan olennainen elementti eli kuskien kenttämekaanikkojen kyvyt. 80-90 luvulla on tehty todella kestäviä pyöriä; ei vielä liikaa elektroniikkaa ja mekaaninen laatu ainakin kisan malleissa oli uskomattoman hyvä.
Sateen sattuessa ajetaan sateella. Kuva Seppo Levokoski.
Esim. Yamahan vuosimallin 1989 ainoa toimimaton instrumentti oli uutuutena tullut digitaalinen kello. Lisäksi näihin pyöriin on varaosia hyvin saatavilla ja kaiken voi kunnostaa helposti omalla tallilla tai Pärnäsen korjaamolla halvalla. +30 years and still going strong.
Romurautaperserallin suorittaneet saivat komean kangasmerkin. Kuva Seppo Levokoski.
Tämän perusteella on vaikea perustella taloudellisin tai teknisin syin miksi ostaisit yli 1000€ maksavan moottoripyörän, kun tonnilla saa kestorautaa? Ainut haitta tapahtumaan osallistujilla on, että pyörästä voi joutua luopumaan tonnilla, jos halukas ostaja ilmaantuu maalialueelle. Toki sitten on tonni ylimääräistä parc fermé -alueella käytettävänä, josko ostaisi jonkun toisen kilpurin tai tarjoaisi kierroksen illalla muille kisaan osallistujille.
Loppukuitti. Kuva Seppo K Finnilä.
Tulevaisuus
Kisan järjestelyorganisaatiolla on jo mielessä pieniä viilauksia tuleviin romurallien sääntöihin, esim. hintarajan lasku 500€ ja/tai kuutiotilavuuden lasku 500cc, niin joko alkaisi tapahtumaan ja mekaanikkovirtuoosit pääsisivät näyttämään osaamistaan?
Terveisin Timo Räisänen
Tapahtuman ideoija, jäähdyttelevä Patarautahanuristi ja siviilissä BMW K1600GT kuski – tosin ihmetellen miksi? Myymällä Bemun ajan lopun ikäni Junk Ball -kisaa hyvässä seurassa ja joka vuosi ”uudella” pyörällä.