Ensimmäinen GT malli keräsi kovasti kehuja – ainoat moitteet se sai liian pienistä sivulaukuista. Nyt valmistaja on kuunnellut käyttäjiä. Vakiovarusteisten sivulaukkujen kokoa on kasvatettu. Nyt ne ovat kookkaat ja niihin mahtuu kokokypärä vaivatta. Mutta uudistukset eivät ole jääneet tähän.
Huolimatta sähkösäätöisestä jousituksesta, on takaiskunvaimentajan jousenesijännityksen säätö tehtävä manuaalisesti. Toisaalta pikasäätö on helppokäyttöinen.
Moottori täyttää nyt Euro-5 päästöluokan määräykset. Kaksisylinterinen moottori on saanut kuutiotilavuutta lisää 43-kuutiosenttiä. Tuo on tehty lisäämällä iskunpituutta kaksi millimetriä. Moottori tuottaa nyt 87,5 kW, eli lisätehoa on tullut 2,5 kW. Kuulostaako kosmeettiselta muutokselta?
Moottori vääntää nyt 93 Nm, entisen 88 Nm sijaan. Lisäys vaikuttaa vähäiseltä. Numerot ovat numeroita – ainakin tällä kertaa. Moottorin vääntöhuippu on huomattavasti alempana ja vääntöä on lisätty kierroslukualeen keskivaiheelle. Eli juuri sinne missä sitä tarvitaan suomalaisissa olosuhteissa.
Etujarrun teho on erittäin hyvä.
Isoimmalla, eli kuutosvaihteella voi ajaa 50 km/h nopeudesta alkaen. Toisaalta vaihdepoljinta polkee myös mielellään, sillä molempiin suuntiin toimiva vaihtoavustin herkuttelee vaihtelemaan vaihteita. Kytkintä ei tarvita kuin liikkeelle lähdössä, sen jälkeen sen käytön voi unohtaa. Pienemmälle päin vaihdettaessa tietokone antaa välikaasua kuin formuloissa ikään. Mahtavuutta!
Vaihdelaatikon toiminta on tarkkaa ja täsmällistä. Samoin kytkimen. Harmi vain, että kytkinkahvassa ei ole etäisyyden säätöä ja ainakin minä lyhytsormisena jäin kaipaamaan sitä.
GT-mallin vaihtoavustimen toiminta ihastuttaa käytöksellään. Molempiin suuntiin voi vaihtaa ilman kytkimen käyttöä.
Vaihdettavia tehokarttoja on neljä. Ykkösellä mennään niin, että ajokortin voi antaa suoraan pois. Nelonen on lauhkea kuin lammas, juuri sopiva sateiselle tielle. Toisaalta tehokkaimmallakin voi ajaa, sillä säädettävä vetoluiston rajoitus ehkäisee takapyörän luistamisen. Vetoluistonrajoituksen saa myös kytkettyä päältä pois.
Loistava mittaristo
TFT-mittaristo on korvattu hieman vanhanaikaisen näköisellä mittaristolla, joka kuitenkin toimii käytännössä mainiosti.
Kaikkia elektronisia toimintoja hoidetaan ohjaustangon katkaisijoiden kautta. Valikot näkyvät mittaristossa, joka on kaksiosainen ja erittäin selkeä. Oikeanpuoleisen voi räätälöidä täysin. Voit valita näkyville monta erilaista toimintoa käden käänteessä.
Vasemmanpuoleisesta voi myös säädellä mielin määrin, mutta sieltä ohjataan eri ajotoimintoja. Päävalikkoja on kolme ja niissä on omat alivalikot, joita voi säädellä kesken ajon, kun vain muistaa päästää kaasukahvan nollille. Kaasukahva on täysin sähkötoiminen, siinä ei ole mekaanista yhteyttä polttoaineensuihkutukseen. Yleensä sähköisessä kahvassa on huono tuntuma, mutta Yamaha on saanut rakennettua kahvaan mekaanisen vaijerikahvan tuntuman. Hyvä niin.
GT-mallissa on vakiovarusteena sähkösäätöinen jousitus.
Parasta GT-mallissa on kuitenkin semi-aktiivinen sähkövaimennus. Etu- ja takajousituksen esijännityksen säätö tehdään mekaanisesti. Vaimennukset säätyvät sähköisesti kaksiasentoisen esivalinnan kautta. Toinen on sporttisen jäykkä ja toinen on oikeastaan hiukan löysä. Tietokone kerää tietoa imu-yksiköltä, joka muuttaa vaimennusten säätöjä kymmeniä kertoja sekunnissa. Järjestelmä toimii hienosti. Mikäli jarruttaa voimakkaasti etujarrulla, säätää järjestelmä etujousituksen vaimennusta tiukemmalle. Järjestelmä reagoi myös kuorman aiheuttamaan painumaan ja säätää tarvittaessa puristusvaimennusta jäykemmälle.
Istumakorkeutta on laskettu. Se on nyt matalimmillaan 81 senttiä, joka riittää normikuljettajalle mainiosti. Istumakorkeutta saa säädettyä kahteen eri korkeuteen. Korkeampi on 82,5 senttiä. Ajoasento on tilava ja luontevan pysty. Kate suojaa kuljettajaa hienosti. Katteen pleksissä on kymmenasentoinen pikakorkeuden säätö, jota voi käyttää kesken ajon. Pleksi on muotoiltu hyvin, eikä se aiheuta kypärämelua.
9 GT on erittäin linjakkaan näköinen moottoripyörä.
Legendaarisen FJR:n korvaajaksi?
Yamahan FJR 1300 on yksi Suomen suosituimmista matkapyöristä. 20 vuoden jälkeen sen valmistaminen on lopetettu. Moni FJR:n omistaja miettiikin nyt, mihin malliin vaihtaisi luotettavan sotaratsun. Suurin osa FJR:n omistajista ajattelee, että eihän ”vain” 900-kuutioiseen moottoripyörään voi vaihtaa. Väärin. FJR:ssä on kuitenkin 1300-kuutioinen moottori.
Sivulaukkujen kokoa on kasvatettu. Nyt sivulaukkuun menee integraalikypärä heittämällä.
No tässä hieman numerotietoa. Yksi moottorin tuottama kilowatti kuljettaa FJR:ssä 2,71 kilogrammaa. Tracer 9 GT:ssä kuljetetaan 2,51 kilogrammaa, joten sen tehopainosuhde on parempi kuin FJR:ssä. Sivulaukut molemmissa ovat melkein yhtä kookkaat ja GT:hen saa lisävarusteena 50 litran takalaukun ja kookkaan pleksin. Ainoa mikä GT:ssä on huonompi, niin siinä ei ole huoletonta kardaanivetoa, vaan sen toisioketjua pitää voidella aika ajoin.
Ajo-ominaisuudet GT:ssä ovat huomattavasti paremmat kuin FJR:ssä ja se on paljon FJR:ää ketterämpi. Suositan FJR-kuljettajille, että ainakin koeajolla kannattaa käydä. Uusi Tracer 9 GT on kokoistaan suurempi matkapyörä, joka ei vierasta kyytiläistä, kuormaa tai pitkiä matkoja.
Perus Tracer on GT mallia noin 3 200 euroa edullisempi.
Tekniikka
- Moottori: kolmisylinterinen vesijäähdytteinen moottori; iskutilavuus 890 cm3, 78 x 62,1 mm, puristussuhde 11,5 teho 87,5 kW (119 hv) /10 000, vääntömomentti 93 Nm/7 000 r/min, 2 kanteen sijoitettu nokka-akselia (DOHC), 4 venttiiliä sylinteriä kohden
- Voimansiirto: 6-vaihteinen vaihteisto, toisioveto ketjulla
- Alusta: Alumiinipalkkirunko, jousitus: edessä teleskooppihaarukka, takana keinuhaarukka, edessä levyjarrut (298 mm) ja 4 mäntäiset jarrusatulat, takana levyjarru (245 mm), 2 mäntäinen jarrusatula
- Mitat ja massat: pituus 218 cm, leveys 89 cm, akseliväli 150 cm, istuinkorkeus 81-82,5 cm, polttoainesäiliö 1X l, paino 220 kg, renkaat edessä 120/70 ZR 17, takana 180/55 ZR 17
- CO2 päästö: 116 g/ km
- Ilmoitettu kulutus: yhdistetty kulutus 5,0 l/100 km
- Hinta: 18 189 euroa
- Maahantuoja: Yamaha Motor Europe N.V.,Suomen sivuliike.
Teksti ja kuvat Tero Kiira.