Voisi kuvitella, että legendaarisen maestron ovella kävisi kovempikin kuhina nuoria ratamoottoripyöräilijän alkuja hakemassa oppiasiitä, miten päästä parempiin tuloksiin, mutta ainakaan toistaiseksi näin ei ole ollut asian laita.
– Ei ole kukaan pyytänyt neuvoja, mutta enpä ole tyrkyttänytkään, Teuvo "Tepi" Länsivuori veistelee.
– Toisaalta ajat ovat muuttuneet. Emmehän me aikanaan alkuun missään radalla harjoitelleet, vaan kyllä se ajotaito hankittiin Suomessa. Kaikkein ensimmäiseksi jääradoilla ja sitten teillä, kun nopeusrajoituksetkaan eivät olleet haittaamassa. Tosin emme me varsinaisesti samalla tavalla harjoitelleet, vaan menimme vaan suoraan lähtöviivalle, Länsivuori muistelee.
– Ajoimme Väinölänniemessä ja Ruissalossa silloin melkoisilla nopeuksilla. Nyt kun ajaa samoja reittejä niin tuntuu, ettei esimerkiksi satasen vauhti, jolla ajoin Väinölänniemessä, ole voinut mitenkään olla mahdollinen.
Tepi signeeraamassa T-paitoja. Yksi signeerattu kappale lähti myös toimittajan mukaan.
– Ajaminen vaatii aikansa harjoittelua. Lopputulos on se, että kuka oppii, kuka ei. Se on joka tapauksessa pitkä tie kuljettavaksi.
– Siihen aikaan kun aloitimme, lähdettiin vain ajamaan ja seikkailemaan. Sponsoreista ja sponsoroinneista ei tiedetty yhtään mitään. Kisasta saattoi voiton myötä tienata sen verran, että sai bensarahat matkaan seuraavaan kisaan. Shell antoi kerran luottokortin matkaan, kun piti päästä Tanskaan ajamaan kilpaa.
– Sponsorointi tuli mukaan vasta 1970-luvulla pikku hiljaa.
Entä maestron tulevaisuudensuunnitelmat? Vieläkö kilvanajo maistuu?
– Tämän vuoden mittaan on tiedossa ulkomailla muutamia klassikkoajoja, joihin osallistun, kun muistavat ja pyytävät mukaan. Eikä tässä nyt muutakaan tekemistä ole. Ja onhan se ajettava silloin kun vielä pystyy, joskus siihenkin tulee stoppi. Ensi kuussa osallistun Ranskassa Dijounissa sekä myöhemmin kesällä mm. Sveitsissä järjestettävään tapahtumaan sekä joihinkin sen jälkeen. Kutsujat järjestävät minulle pyörän paikalle, joten siitä minun ei tarvitse murehtia, 71-vuotias RR-legenda toteaa.
Tepin kisa-Suzuki joka toivottavasti nähdään maestron ajamana Imatran RR-ajojen näytösajopyöränä tänä kesänä.
Länsivuoren ständillä oli nähtävissä miehen vanha kisapyörä, jonka selässä hänet mahdollisesti (ja toivottavasti) nähdään Imatran katukisojen näytösajajana tänä kesänä. Siinä olisikin nostalgiaa hienossa muodossa, sillä Länsivuori osallistui aikanaan useasti kyseiseen kisaan ja myös voitti sen kerran, vuonna 1973, 44 vuotta sitten.
Mikäli Tepi Länsivuoren saavutukset ovat jääneet jollekin tuntemattomiksi, niin hän otti urallaan ratamoottoripyöräilyssä 3 MM-hopeaa sekä yhden pronssin. Hän ajoi myös kisoissa 26 paalupaikkaa. Ura osui osaksi samoihin vuosiin hänen hyvän ystävänsä Jarno Saarisen kanssa. Saarisen kuoltua Länsivuoresta tuli suomalaisen ratamoottoripyöräilyn lipunkantaja. Mies osallistui uransa aikana kaikkiaan 74 RR-kisaan maailmanmestaruustasolla ja voitti niistä kahdeksan. Hän on ehdottomasti yksi suomalaisen moottoriurheilun kaikkien aikojen suurimmista tähdistä.
Klassikkokisoissa on usein kyse näytösluonteisista ajoista. Malttaako sitä olla kisaamatta tosissaan?
– Niillä pyörillä ei oikein voi ajaa niin kovaa, kuin mitä niistä oikeasti lähtisi, koska niissä on klassikkorenkaat, eikä oikeita kisarenkaita. Se jo asettaa rajoituksia. Kyllä se vähän niinkin on, että kun on kilpailusta kysymys, niin tulee tunne, että ohikin pitäisi ajaa. Kisaveri kuohahtaa, ja sitten mennään. Pitää vähän rauhoitella mieltään ja muistutella, minkä ikäinen on, Länsivuori päättää.
– Teille minä en enää jaa nimmareita, Läsivuori veisteli, kun näki Pekka Hamusen kavereineen paitajonossa. Signeeraus kuitenkin heltisi ja paita lähti onnellisen miehen matkaan. – Tämä on kymmenes Tepin nimmari ja viides paita, mutta eka signeerattu.